31.7 perjantaina tihkuttaa lapsivettä aamusta alkaen, mutta ei muita tuntemuksia. Soitan sairaalaan klo 19 ja pyytää näytille kun aikaa on mennyt jo niin kauan. Lapsivesitesti positiivinen, ei supistuksia käyrille. Ottavat yön yli seurantaan ja kätilö kertoo, ettei enää ole lähtöä kotiin ilman vauvaa. Saan paikan seurantahuoneesta. Aamupäivällä gyne tekee testin uudestaan ja negatiivinen - kirjataan korkea lapsiveden meno ja päästetään kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä - voi tulla tänään, voi mennä viikko. Eipä ärsytä juuri yhtään, eipä..
1.8 supistukset alkavat kello 19, 12-16 minuutin välein säännöllisesti. Hengailen keinutuolissa ja painelen supistuslaskurin nappia aina kun tuntuu joltakin. Vähän epäuskoinen fiilis, käynnistyykö tämä sittenkin itsestään. Kello 22 kipu voimistuu ja päätän mennä suihkuun, jossa en enää tunne kuin pari supistusta ja nekin laimeina. Klo 23 palaan suihkusta ja suistusten väli on tihentynyt ollen 4-8 minuuttia, välillä täytyy jo keskittyä.
Klo 00.30 soitto sairaalaan; supistelee 3-5 minuutin välein säännöllisesti, mutta vointi muuten hyvä - käskee seurata vointia ja tulla kun siltä tuntuu. Tunnen itseni idiootiksi soittaessani - siis tässä teidän esitteessä lukee, että pitää tulla jos on supistellut alle 10 minuutin välein säännöllisesti kaksi tuntia tai ei enää voi olla kotona - niin mitä tässä nyt pitäisi tehdä?!
Mies tulee töistä. Päätetään lähteä käymään näytillä koska väli tiivistyy jatkuvasti. On muuten äärettömän hankala ahahmottaa omaa kipukynnystä tässä tilanteessa - mietin, että käykö tämä nyt kipeää vai ei, kauanko jaksaisin tätä kiputasoa ja millaiseksi tämä kehittyy. Ollaan sairaalassa klo 02, jolloin supistaa 2-3 minuutin välein melko voimakkaasti, automatka, 25 minuuttia on jo aika puuskutusta.
Päästään käyrille, jossa havaitaan sykkeen laskut vauvalla aina supistuksen tullessa. Kirjataan lapsivesi menneeksi (tihkuttaa samaan tapaan kuin aiemmin, en kyllä ollut edes huomannut), sykelaskujen vuoksi siirretään saliin --> auki sormelle.
Klo 03 - 07.30 makaan käyrillä oikealla kyljellä, enkä saa liikkua mihinkään. Kipu on sen verran voimakas, että oksettaa jokaisen supistuksen myötä. Kätilö antaa kipupiikin, joka vie pahimman kärjen pois. Klo 5 kipupiikin vaikutus lakkaa ja pyydän uutta. Kätilö ei anna sitä, eikä suostu mihinkään muuhunkaan kivun lievitykseen, koska en ole avautunut enempää ja haluaa odottaa aamuvuoron päätöstä miten edetään. Jäätävän pitkä odotus vuoronvaihtoon alkaa. Supistukset on todella kipeitä ja liikkumiskiellon takia niiden vastaanottaminen on hankalaa. Mies torkkuu onnellisena ja rauhallisena salin nurkassa säkkituolissa vinkumisestani huolimatta. En ole ikinä ollut näin kipeä. Välillä mietin, pitäisikö miestä heittää jollakin ja supistusten välissä taas hoksaan, että ei siitä tässä tilanteessa mitään iloa ole, hätäilisi vain minun oloa. Näin jälkikäteen mietittynä hän olisi kyllä varmaan tajunnut vaatia jotakin apuja ja kivunlievitystä - mutta siinä hetkessä en osannut ihan näin selkeästi ajatella ja edelleen en tiennyt olenko lopulta "tarpeeksi kipeä" ja mitä on vielä edessä. Klo 6.15 soitan kelloa ja pyydän päästä taas vessaan, jotta saan edes hetken liikkua pois sängystä. Kätilö antaa luvan ja kysyy miksi en voi seisoa sängyn vieressä tai istua keinutuolissa, jos kerran auttaa (?!? - on ehottomasti kieltänyt liikkumasta mihinkään koko yön) Raivostuttaa tuo kommentti näin jälkikäteen huomattavasti enemmän kuin silloin.
Kello 7.30 aamuvuoron kätilö saapuu ja toteaa minun olevan tosi kipeä. Auki 2 sormelle väljästi. Saan heti ilokaasun (miksi ihmeessä se yövuoron täti ei voinut antaa sitä jo aiemmin - en jotenkin tajunnut että se on siinä metrin päässä...) ja pyytää gynen paikalle saadakseen erikoisluvan epiduraalia varten. Gyne tulee klo 8 ja antaa luvan epiduraalille. Samalla toteaa, että sitä ei voida laittaa kun en pysty olemaan paikallani kivun vuoksi - supistaa 2 minuutin välein. Gyne laittaa kohdunkaulan puudutteen, joka auttaa välittömästi ja vie lähes kaiken kivun pois. Torkahtelen ja odotellaan anestesiaa laittamaan epiduraalia.
Klo 9 saapuu anestesia ja epiduraalin laittaminen onnistuu kerralla.Mies herää salin nurkasta säkkituolista ihmettelemään tapahtumia. Epiduraalin jälkeen minä olen täysin kivuton ja mies pääsee aamukahville kaupunkiin. Horroksessa seuraan käyriä, ainoa tuntemus on paineen tunne supistuksen tullessa. Mies palautuu noin kello 10.30. Saadaan olla rauhassa ja aika kuluu nopeasti. Muistan miettineeni, että jäi se peräruiske saamatta ja se ois ollu kiva - muuta järkevää ei päässä liiku. Klo 11.40 kätilö tulee tarkastamaan tilannetta ja kerron, että pitäisi varmaan päästä vessaan. Yritän nousta, mutta oikea jalka on puutunut ja päätetään katetroida. Kätilö huomauttaa, että olen täysin auki ja katetroimisen jälkeen voidaan alkaa ponnistelemaan. Muistan hämmästyneeni, että nytkö jo, mutta silti tilanne tuntuu ihan luonnolliselta ja tuntuu valmiilta. Mies hätyytetään viereen auttamaan.
Sykelaskujen vuoksi salissa on lääkäri ja kaksi kätilöä. Lääkäri tarkastaa tarjonnan ja toteaa lapsen olevan tulossa kasvot ylöspäin. Päätetään yrittää asennonvaihdolla saada lapsi kääntymään. Seuraa synnytyksen epämukavin (kivuton) osuus kun täytyy olla rentona, eikä saa ponnistaa. Lisähappea menee reippaasti ja tunne on täysin käsittämätön. Välillä naurattaa (sisäisesti) ihan hulluna se uskomaton tunne ja välillä riivin miehen kädestä happimaskia kun supistus tulee ja ponnistamisen tarve on mieletön. Toinen lääkäri hälytetään valmiuteen imukuppia varten, jos tulee hätä. Pyritään välttämään leikkausta. Yllättävän nopeasti kuluneen 35 minuutin jälkeen Päätetään yrittää ponnistaa lapsi virhetarjonnasta huolimatta ulos, kätilö leikkaa epparin, jotta saadaan lisää tilaa. Lapsi syntyy täysin ilman kipua, rauhallisesti kello 12.44, 80 cm napanuora kolmeen kertaan kaulan ympärillä pistein 8 / 8. Painoa 2895 g ja pituutta 49 cm.
Synnytyksen jälkeen saan lapsen heti rinnalle ja siinä tulokasta ihmetellään. Samalla soitetaan uusille mummoille ja papoille tulokkaasta. Voin tosi hyvin ja en yhtään ihmettele enää, kuinka naiset haluavat polikliinisen synnytyksen. Kätilö kyselee onko jotakin, mistä haluan keskustella ja ainoa järkevä kysymys on, että missä kohdassa tämän piti käydä kipeää? Naurattaa ja tajuan kyllä päässeeni uskomattoman helpolla - kiitos epiduraali!
Klo 9 saapuu anestesia ja epiduraalin laittaminen onnistuu kerralla.Mies herää salin nurkasta säkkituolista ihmettelemään tapahtumia. Epiduraalin jälkeen minä olen täysin kivuton ja mies pääsee aamukahville kaupunkiin. Horroksessa seuraan käyriä, ainoa tuntemus on paineen tunne supistuksen tullessa. Mies palautuu noin kello 10.30. Saadaan olla rauhassa ja aika kuluu nopeasti. Muistan miettineeni, että jäi se peräruiske saamatta ja se ois ollu kiva - muuta järkevää ei päässä liiku. Klo 11.40 kätilö tulee tarkastamaan tilannetta ja kerron, että pitäisi varmaan päästä vessaan. Yritän nousta, mutta oikea jalka on puutunut ja päätetään katetroida. Kätilö huomauttaa, että olen täysin auki ja katetroimisen jälkeen voidaan alkaa ponnistelemaan. Muistan hämmästyneeni, että nytkö jo, mutta silti tilanne tuntuu ihan luonnolliselta ja tuntuu valmiilta. Mies hätyytetään viereen auttamaan.
Sykelaskujen vuoksi salissa on lääkäri ja kaksi kätilöä. Lääkäri tarkastaa tarjonnan ja toteaa lapsen olevan tulossa kasvot ylöspäin. Päätetään yrittää asennonvaihdolla saada lapsi kääntymään. Seuraa synnytyksen epämukavin (kivuton) osuus kun täytyy olla rentona, eikä saa ponnistaa. Lisähappea menee reippaasti ja tunne on täysin käsittämätön. Välillä naurattaa (sisäisesti) ihan hulluna se uskomaton tunne ja välillä riivin miehen kädestä happimaskia kun supistus tulee ja ponnistamisen tarve on mieletön. Toinen lääkäri hälytetään valmiuteen imukuppia varten, jos tulee hätä. Pyritään välttämään leikkausta. Yllättävän nopeasti kuluneen 35 minuutin jälkeen Päätetään yrittää ponnistaa lapsi virhetarjonnasta huolimatta ulos, kätilö leikkaa epparin, jotta saadaan lisää tilaa. Lapsi syntyy täysin ilman kipua, rauhallisesti kello 12.44, 80 cm napanuora kolmeen kertaan kaulan ympärillä pistein 8 / 8. Painoa 2895 g ja pituutta 49 cm.
Synnytyksen jälkeen saan lapsen heti rinnalle ja siinä tulokasta ihmetellään. Samalla soitetaan uusille mummoille ja papoille tulokkaasta. Voin tosi hyvin ja en yhtään ihmettele enää, kuinka naiset haluavat polikliinisen synnytyksen. Kätilö kyselee onko jotakin, mistä haluan keskustella ja ainoa järkevä kysymys on, että missä kohdassa tämän piti käydä kipeää? Naurattaa ja tajuan kyllä päässeeni uskomattoman helpolla - kiitos epiduraali!
Kaikkiaan synnytys oli ehdottomasti helpompi kokemus, kuin mitä olin odottanut. Ainoastaan yön tunnit olivat raskaita ja tämäkin olisi ollut kätilön puolelta helposti hoidettavissa. Kohdunkaulan puudutteen jälkeen oli enää vain hieman kipuja ja epiduraalin jälkeen ei lainkaan. Puudutus toimi loistavasti ja teki lopusta synnytyksestä täysin kivuttoman. Kätilö pudutti jatkuvasti myös ponnistusvaiheessa, samaten ompeleiden laiton yhteydessä. Jälkeiset syntyivät 6 minuuttia tytön jälkeen. Salissa oltiin reilu tunti, jonka jälkeen kävin suihkussa ja kärräsin tytön osastolle. Sairaalassa oltiin hieman vajaa 3 vuorokautta. Jälkisupistukset kestivät noin kaksi viikkoa synnytyksestä ja olivat etenkin iltaisin kivuliaat - kauratyyny imetyksen yhteydessä auttoi. Reilu kaksi viikkoa pyrstö oli arka, mutta muutoin toivuin nopeasti. Kaikkiaan aivan loistava kokemus, eikä jäänyt mitään pelkoa mistään. Sairaalassa oli valtavan rauhallista - tyttö oli päivän ainoa lapsi ja seuraavanakaan päivänä ei syntynyt ketään - joten saimme koko osaston henkilökunnan huomion ja avun.
Hieno kokemus ja näin 9 viikon jälkeen olen jo ihan valmis soittamaan klinikalle, että josko alettaisiin pakkasta tyhjentämään. Synnyttää voisin vaikka heti huomenna, mutta pitkä raskausaika onkin sitten aivan eri juttu.
Hieno kokemus ja näin 9 viikon jälkeen olen jo ihan valmis soittamaan klinikalle, että josko alettaisiin pakkasta tyhjentämään. Synnyttää voisin vaikka heti huomenna, mutta pitkä raskausaika onkin sitten aivan eri juttu.
