En muista olenko muistanut hehkuttaa, että mulla on maailman paras työ. Pian tulee pari vuotta täyteen, eikä kuheruskuukausi ole vielä loppunut. Tai ainakaan ensimmäistä kriisiä ei ole tullut vastaan. Nautin tästä hommasta ihan älyttömästi, enkä osaa kuvitella hakevani mitään muuta työtä mistään. Kaikki siis kerrassaan mainiosti.
Virallinen toimenkuvani on olla johtoryhmän assistentti ja osittainen henkilöstökoordinaattori. Käytännössä olen kanaemo. Olen onnistunut haalimaan (ilman erityistä yrittämistä) kaikenmaailman työtehtäviä pitkin taloa, joten päiväni koostuu pienistä paloista. Toki rutiinejakin on, mutta vähemmän. Paikka on mahtava, olen koko talossa näköalapaikalla ja melko hyvin kärryillä talon yleiseistä asioista, tapahtumista ym. En tietenkän täysin vielä ymmärää mitä milläkin osastolla tapahtuu, mutta oppia saan paljon.
Olen aina ollut kova tekemään töitä. Etenkin jos työ on mukavaa niin sille haluaa antaa aikaa ja hoitaa sen kunnolla. Ja nyt mulla on morkkis. Remppamorkkis. Talon remontointi vie ihan sikana (yllätys) aikaa ja siellä tulee touhuttua illat ja puolet yötä päivittäin. Käytännössä lähden töistä ihan viimeistään neljältä - joka siis normaaliin rytmiin istutettuna on vallan harvinaista. Toisessa päässä, eli aamulla väsyttää ihan sikana. Joten pääsen työpisteelleni vasta lähempänä yhdeksää - kun normaalisti olen tässä jo puoli kahdeksalta. Kaikki tämä johtaa siis siihen, että mulla on lukemattomia ja reagoimattomia sähköposteja, työpöytä ei ole "tyhjä" ja pikkujuttuja laahaa pahasti jäljessä. Käytännössä siis ihan normitilanne, paitsi. En tykkää yhtään. Kaiken kukkuraksi lähden ensi viikolla työmatkalle Espanjaan (jee!) reiluksi viikokoksi, mikä sotkee lokakuun aikataulun lopullisesti. Etenkin kun sieltä palatessa edessä on muuttorumba.
Ei mulla mitään hätää ole, pomokin juoksentelee hirvien perässä parhaillaan ja töissä on mukavan seesteinen vaihe menossa. Mutta kyllä ootan, että marraskuun alku koittaa. Silloin on muuttohärdelli takana, kotia voi mennä ruokakaupan kautta ja järjestellä tavaroita sitten vaikka ens viikonloppuna kun ehtii. Siinähän on vielä mooonta päivää aikaa ennen kuin alkaa jouluhässäkkä.
tiistai 30. syyskuuta 2014
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Hoitosuunnitelma 2. IVF
Lomalta kun palattiin, odotti postilaatikossa kirje OYSsiltä. Hoitosuunnitemahan se siellä - mutta millainen! Suunnitelma oli postitettu 12.9 ja sumut oli tarkoitus aloittaa kp 23 - 20.-25.9 välisenä aikana. Minun kiertohan ei tietystikään osunut lähellekään tuota aikataulua. Uskomattoman nopea aikataulu täytyy kyllä sanoa. Viimeksi suunnitelma tuli pari kuukautta ennen hoitoa.
Soitin Ouluun ja saatiin laskettua uusi aikataulu. Näin ollen sumut alkaa 5.10, sumuja viikko pitempään kuin normaalisti. Sitten menopur heti täydellä 300 iu annostuksella. Punktio ja siirto viikolla 45.
Kaava siis: Suprecur, Menopur, Puregon, Lutinus
Mietimpä vaan, että edellisellä kerralla sumut toi vuodon ihan aikataulun mukaisesti niin miksiköhän nyt on pitkän kierron takia viikon pitempi sumuaika? Se ei siis vissiin haittaa, että kierto on jo menossa tyyliin kp 7-10 kun on eka ultra? Viimeksi oli kp 3 silloin. Kaippa tuon on joku viksu miettiny. Tai ainahan sitä voi sitten Ouluun soittaa kun vuoto alkaa, että onko aikataulu oikea. Ainoa paha vaan, että taidan olla silloin siellä Espanjassa...
Peruskaavan liäksi tuli vielä molemmille lähetteet verikokeisiin. Otetaan HIV ja Hepatiitti uudestaa, taas on mennyt 2 vuotta edellisistä testeistä.
Tämä elo-marraskuu on niin jäätävän kiireistä täällä töissä ja nyt on vielä kouluakin tosi paljon niin ei ole ehtinyt stressata. Vähän jännittelee pistämiset taas (turhaa) ja tosi odottava fiilis on kaikkiaan.
Tiedetään, että turha positiivisuus ja hyvä fiilis karsiutuu kyllä äkkiä kun päästään hormoonien ihastuttavaan maailmaan. Kaikki ne oireet mitä mulle tuli jo viimeksi + vielä nyt kun annostus on niin älyttömän iso jo heti aluksi niin mahtaa olla hauskaa. Etenkin kun on muutto viikko ennen punktiota.
Mutta, kohta on joulu niin eiköhän se siitä.
Ja hei - ensilumi satoi tänään
PS. Sen verran positiivinen oon tottakai, että kävin katsomassa lasketun ajan, joka ON 27.7.2015.
Sopii mulle tooosi hyvin. Myös ne kaksoset sopis kivasti. Samaan rahaan vois toivoa myös lottovoittoa ja paria muuta yhtä todennäköistä asiaa.
Soitin Ouluun ja saatiin laskettua uusi aikataulu. Näin ollen sumut alkaa 5.10, sumuja viikko pitempään kuin normaalisti. Sitten menopur heti täydellä 300 iu annostuksella. Punktio ja siirto viikolla 45.
Kaava siis: Suprecur, Menopur, Puregon, Lutinus
Mietimpä vaan, että edellisellä kerralla sumut toi vuodon ihan aikataulun mukaisesti niin miksiköhän nyt on pitkän kierron takia viikon pitempi sumuaika? Se ei siis vissiin haittaa, että kierto on jo menossa tyyliin kp 7-10 kun on eka ultra? Viimeksi oli kp 3 silloin. Kaippa tuon on joku viksu miettiny. Tai ainahan sitä voi sitten Ouluun soittaa kun vuoto alkaa, että onko aikataulu oikea. Ainoa paha vaan, että taidan olla silloin siellä Espanjassa...
Peruskaavan liäksi tuli vielä molemmille lähetteet verikokeisiin. Otetaan HIV ja Hepatiitti uudestaa, taas on mennyt 2 vuotta edellisistä testeistä.
Tämä elo-marraskuu on niin jäätävän kiireistä täällä töissä ja nyt on vielä kouluakin tosi paljon niin ei ole ehtinyt stressata. Vähän jännittelee pistämiset taas (turhaa) ja tosi odottava fiilis on kaikkiaan.
Tiedetään, että turha positiivisuus ja hyvä fiilis karsiutuu kyllä äkkiä kun päästään hormoonien ihastuttavaan maailmaan. Kaikki ne oireet mitä mulle tuli jo viimeksi + vielä nyt kun annostus on niin älyttömän iso jo heti aluksi niin mahtaa olla hauskaa. Etenkin kun on muutto viikko ennen punktiota.
Mutta, kohta on joulu niin eiköhän se siitä.
Ja hei - ensilumi satoi tänään
PS. Sen verran positiivinen oon tottakai, että kävin katsomassa lasketun ajan, joka ON 27.7.2015.
Sopii mulle tooosi hyvin. Myös ne kaksoset sopis kivasti. Samaan rahaan vois toivoa myös lottovoittoa ja paria muuta yhtä todennäköistä asiaa.
Syyskuu ja Talollisen uudet tuulet
Mepäs pyörähdettiin koko perheen voimin Kyproksen auringon alla juhlimassa mummon 70-v synttäreitä. Reissu oli kaikin puolin hyvä ja onnistunut - ainoa ärsytys oli että olin kipeänä koko viikon. Ei se sinällään menoa haitannut, mutta ääntä ei lähtenyt, kurkku kipeä, kuumetta...Onneksi oli rentoa menoa niin sai ottaa omalla altaalla aina päikkärit tarpeen tullen. Se täytyy sanoa, että mielettömän mahtavat lääkkeet ne siellä kirjottelee. Sain antibiootit, särkylääkkeet, kurkku- ja nenäsuihkeen. Lämmintä oli, eikä tippaakaan vettä tullut taivaalta. kerrassaan rentoutunut reissu. Koko porukan (14 hlöä) yhteispaino nousi vissiin 20 kiloa, joten ruokaakin tuli syötyä kiitettävästi =)
Lomalta kun palattiin niin postissa oli tullut hoitosuunnitelma seuraavaa IVFfää ajatellen. Kirjoitan siitä taas erikseen seuraavaan postiin. Lomaltapaluun jälkeen tiistaina oli suuri päivä - Mussu osti meille talon. juuri sen, josta olen jo pariin kertaan täällä maininnut. Aivan mahtavaa!
Niinpä me sitten ollaan tässä viikon verran oltu talollisia ja viikonloppuna aloitettiin remontti.
Talossa siis on verrattain uusi- rakennettu 2010 - 2012. Siinä vaan on ollut rakennuttajalla mystinen värisilmä ja sen jälkeen huolimattomat vuokralaiset. Näin ollen ei ole yhtään haitannut maalata valkoista kaiken sen mintunvihreän, persikan ja keltaisen eri sävyjen tilalle. Kaikissa huoneissa oli eriväriset lattiat - joten nekin meni uusiksi. Katoissa saumat repsotti niin ajateltiin korjata myös ne. Appiukko on rakentaja ja oli apuna viikonvaihteessa - saaden samalla muutaman kuningasidean. Kaikien näiden seurauksena talo näytti sunnuntaina enemmän rakennustyömaalta kuin remonttikohteelta. Mutta - eilen tiistaina sain loput pohjamaalit leviteltyä ja tänään on vuorossa ensimmäisen pintamaalikerroksen maalaaminen ja toivottavasti myös tapetointi niille kahdelle seinälle johon tapetti on tulossa. Pitäisi varmaan alkaa laittamaan kuvia myös tänne niin on mukavampi seurata tilannetta.
Aikataulutavoiteena on saada seinät valmiiksi perjantaihin mennessä, katot kuntoon sunnuntaihin mennessä. Sitten suunnitellaan uusi viikko. Mulla on puolitoistaviikkoa ennen Espanjan työreissua, joten toivottavasti ehditään tehdä mahdollisimman paljon valmiiksi siihen mennessä.
Kaikkiaan aivan upea fiilis päästä valikoimaan pintoja ja tehdä kaikkea valmiiksi. Onhan siinä näprättävää, mutta kivaa kuitenkin. Onneksi meidän maku on osoittautunut menevän yllättävän hyvin yksiin niin ei ole tarvinnut vielä taistellakaan. Muuttohommia seuraa sitten Epsanjan jälkeen, eli lokakuun loppuun asetutaan tuonne ja luovutetaan nykyinen kämppä pois. JEE!
Lomalta kun palattiin niin postissa oli tullut hoitosuunnitelma seuraavaa IVFfää ajatellen. Kirjoitan siitä taas erikseen seuraavaan postiin. Lomaltapaluun jälkeen tiistaina oli suuri päivä - Mussu osti meille talon. juuri sen, josta olen jo pariin kertaan täällä maininnut. Aivan mahtavaa!
Niinpä me sitten ollaan tässä viikon verran oltu talollisia ja viikonloppuna aloitettiin remontti.
Talossa siis on verrattain uusi- rakennettu 2010 - 2012. Siinä vaan on ollut rakennuttajalla mystinen värisilmä ja sen jälkeen huolimattomat vuokralaiset. Näin ollen ei ole yhtään haitannut maalata valkoista kaiken sen mintunvihreän, persikan ja keltaisen eri sävyjen tilalle. Kaikissa huoneissa oli eriväriset lattiat - joten nekin meni uusiksi. Katoissa saumat repsotti niin ajateltiin korjata myös ne. Appiukko on rakentaja ja oli apuna viikonvaihteessa - saaden samalla muutaman kuningasidean. Kaikien näiden seurauksena talo näytti sunnuntaina enemmän rakennustyömaalta kuin remonttikohteelta. Mutta - eilen tiistaina sain loput pohjamaalit leviteltyä ja tänään on vuorossa ensimmäisen pintamaalikerroksen maalaaminen ja toivottavasti myös tapetointi niille kahdelle seinälle johon tapetti on tulossa. Pitäisi varmaan alkaa laittamaan kuvia myös tänne niin on mukavampi seurata tilannetta.
Aikataulutavoiteena on saada seinät valmiiksi perjantaihin mennessä, katot kuntoon sunnuntaihin mennessä. Sitten suunnitellaan uusi viikko. Mulla on puolitoistaviikkoa ennen Espanjan työreissua, joten toivottavasti ehditään tehdä mahdollisimman paljon valmiiksi siihen mennessä.
Kaikkiaan aivan upea fiilis päästä valikoimaan pintoja ja tehdä kaikkea valmiiksi. Onhan siinä näprättävää, mutta kivaa kuitenkin. Onneksi meidän maku on osoittautunut menevän yllättävän hyvin yksiin niin ei ole tarvinnut vielä taistellakaan. Muuttohommia seuraa sitten Epsanjan jälkeen, eli lokakuun loppuun asetutaan tuonne ja luovutetaan nykyinen kämppä pois. JEE!
maanantai 1. syyskuuta 2014
Kierron laskentaa ja ajatusten harhailua
Jostain syystä tykkään kirjoittaa nämä lapsettomuus-asiat vähän erikseen. Ehkä se johtuu siitä, että on vuosien varrella törmännyt erilaisiin ihmisiin ja kaikkia ei vaan kaikki jutut kiinnosta. Ja toisia ei kiinnosta mikään muu. Olen itsekin etsinyt Internetin ihmeellisestä maailmasta vuosien aikana niin kummallisiin asioihin vastauksia - että on hemmetin paljon helpompaa päätyä suoraan tätä maailmaa koskeviin teksteihin kun johonkin sisustamiseen liittyvään ja yrittää sieltä seasta bongata se itse asia.
Tänään eksyin pitkästä aikaa myös kaksplussan sivuille. JOS olisin kuten normaalit naisihmiset niin kierto päättyisi/alkaisi ensi viikolla, silloin ollaan päivillä +/- 30. Sitä todellisuuttahan ei sitten tiedä kukaan. Eikä kyllä haitaa vaikka menee pitkäksi, loman takia. Edellisen pitkän kierron takia jopa harkitsin, että otan tähän kiertoon omatoimisesti Clomifenin tai Terolutin käyttöön - mutta ensimmäisen muistin vasta kp5 jolloin oli jo myöhäistä ja toinen ei sitten huvittanutkaan. Päädyin siihen, että parempi olla niin monta kiertoa tässä välissä "selvänä" kuin mahdollista. Kyllä sitä sitten talvella jaksaa taas olla vi***mainen lehmä oikein antaumuksella.
Kuitenkin huomaan päivä päivältä odottavani postia yhä enemmän. Voisko se hoitosuunnitelma jo tulla ?!? Pitää varmaan laittaa palstalle kyselyä, että koska ovat menneet jonoon ne, joille posti on jo suunnitelman kesätauon jälkeen tuonut. Ainakin viime vuonna suunnitelma tuli syyskuussa ja hoito alkoi sitten marraskuussa ja silloin mentiin jonoon samaan aikaan kun nyt. Mutta juu, vuosi on eri, jonotilanne eri ja me ei sinänsä olla kiirrellinen tapaus - meissähän ei ole mitään vikaa ja meillä on vielä 9 vuotta aikaa notkua hoidoissa ennen kun ollaan "vakavassa tilanteessa". Hoitoja tedään kunnallisesn puolella siihen saakka että rouva on 40 tai on kaksi lasta. Olen muuten miettinyt paljon sitä, että mitä tapahtuu sitten kun ollaan käyty kaikki kunnallisen tarjoamat 3 hoitorundia IVFää ja ei ole yhtään alkanutta raskautta? Siihen mennessä en ole kun oletettavasti 33-34 vuotias. Toki voi olla, ettei lapsiasia enää siinä vaiheessa ole ajankohtainen, mutta olisi kiva tietää. Mistään en löydä asiasta varmaa tietoa - mutta se mitä olen lukenut kokemuksia niin kaikkien hoidot on päättyneet julkisella tuohon. Tai muutama on saanut poikkeuspäätöksellä neljännen hoidon, mutta silloin yleensä on joku mennyt vikaan ja pahasti. Havahduin yksi päivä tätä miettiessäni siihen, että hoidot nollaantuu jos todetaan elävä sikiö. Mitä jos tuleva hoito ei taaskaan onnistu? Pitääkö "viimeiselle" kierrokselle alkaa toivomaan EDES keskenmenoa? Sairasta, mutta vissiin totta. Ja juu - tottakai halutaan aivan elävä yksilö kotiin saakka - mutta onko vähän outo käytäntö tavallaan? Ymmärrän kyllä, että keskennmenot on järkyttävän yleisiä ja mielettömän raskaita niitä läpikäyneille, enkä halua sitä mollata missään tapauksessa. Joskus vaan tuntuu, että systeemi on tosi nurinkurin.
Mutta kaikkiaan olen tosi hienosti saanu kesän aikana ajatuksia irti koko asiasta - vaikka se toki mielessä jatkuvasti on. Mutta niin hyvin kun se on mahdollista, jotenkin tuntuu, etten varmasti ikinä osaa lopulta elää ilman lapsettomuus- ajatusta. Vaikka sen oman joskus saisimmekin. Ei varmaan tarvikkaan, kai tämä reippaan vuosikymmenen mukana seurannut juttu jättää jotain jälkiä väkisinkin. Jos ei muuta niin tosi oudon huumorintajun.
Tänään eksyin pitkästä aikaa myös kaksplussan sivuille. JOS olisin kuten normaalit naisihmiset niin kierto päättyisi/alkaisi ensi viikolla, silloin ollaan päivillä +/- 30. Sitä todellisuuttahan ei sitten tiedä kukaan. Eikä kyllä haitaa vaikka menee pitkäksi, loman takia. Edellisen pitkän kierron takia jopa harkitsin, että otan tähän kiertoon omatoimisesti Clomifenin tai Terolutin käyttöön - mutta ensimmäisen muistin vasta kp5 jolloin oli jo myöhäistä ja toinen ei sitten huvittanutkaan. Päädyin siihen, että parempi olla niin monta kiertoa tässä välissä "selvänä" kuin mahdollista. Kyllä sitä sitten talvella jaksaa taas olla vi***mainen lehmä oikein antaumuksella.
Kuitenkin huomaan päivä päivältä odottavani postia yhä enemmän. Voisko se hoitosuunnitelma jo tulla ?!? Pitää varmaan laittaa palstalle kyselyä, että koska ovat menneet jonoon ne, joille posti on jo suunnitelman kesätauon jälkeen tuonut. Ainakin viime vuonna suunnitelma tuli syyskuussa ja hoito alkoi sitten marraskuussa ja silloin mentiin jonoon samaan aikaan kun nyt. Mutta juu, vuosi on eri, jonotilanne eri ja me ei sinänsä olla kiirrellinen tapaus - meissähän ei ole mitään vikaa ja meillä on vielä 9 vuotta aikaa notkua hoidoissa ennen kun ollaan "vakavassa tilanteessa". Hoitoja tedään kunnallisesn puolella siihen saakka että rouva on 40 tai on kaksi lasta. Olen muuten miettinyt paljon sitä, että mitä tapahtuu sitten kun ollaan käyty kaikki kunnallisen tarjoamat 3 hoitorundia IVFää ja ei ole yhtään alkanutta raskautta? Siihen mennessä en ole kun oletettavasti 33-34 vuotias. Toki voi olla, ettei lapsiasia enää siinä vaiheessa ole ajankohtainen, mutta olisi kiva tietää. Mistään en löydä asiasta varmaa tietoa - mutta se mitä olen lukenut kokemuksia niin kaikkien hoidot on päättyneet julkisella tuohon. Tai muutama on saanut poikkeuspäätöksellä neljännen hoidon, mutta silloin yleensä on joku mennyt vikaan ja pahasti. Havahduin yksi päivä tätä miettiessäni siihen, että hoidot nollaantuu jos todetaan elävä sikiö. Mitä jos tuleva hoito ei taaskaan onnistu? Pitääkö "viimeiselle" kierrokselle alkaa toivomaan EDES keskenmenoa? Sairasta, mutta vissiin totta. Ja juu - tottakai halutaan aivan elävä yksilö kotiin saakka - mutta onko vähän outo käytäntö tavallaan? Ymmärrän kyllä, että keskennmenot on järkyttävän yleisiä ja mielettömän raskaita niitä läpikäyneille, enkä halua sitä mollata missään tapauksessa. Joskus vaan tuntuu, että systeemi on tosi nurinkurin.
Mutta kaikkiaan olen tosi hienosti saanu kesän aikana ajatuksia irti koko asiasta - vaikka se toki mielessä jatkuvasti on. Mutta niin hyvin kun se on mahdollista, jotenkin tuntuu, etten varmasti ikinä osaa lopulta elää ilman lapsettomuus- ajatusta. Vaikka sen oman joskus saisimmekin. Ei varmaan tarvikkaan, kai tämä reippaan vuosikymmenen mukana seurannut juttu jättää jotain jälkiä väkisinkin. Jos ei muuta niin tosi oudon huumorintajun.
Kesälomaa, sisustusta ja talokauppoja
Mullapa on vielä 2 päivää töitä ja sitten alkaa reilun viikon kesäloma.
Perjantaina suunnataan nokka kohti Kyprosta koko perheen voimin viettämään mummon 70 - v juhlia. Meitä on yhteensä 14, ollaan jakauduttu onneksi kahteen eri taloon. Tulee varmaan olemaan niin siistiä, että. Mutta tästä lisää sitten kun lomalta on kotiuduttu.
Tänään kävin ohjaavan opettajan kanssa ensitreffeillä. Mulla alkaa siis opetusharjoittelu mukavasti jo tämän viikon perjantaina. Olin aivan siinä uskossa, että viikko loman jälkeen, mutta noup. Kiva. Pakko lintsata kyllä töistä torstai ja perjantai, että ehtii kaiken saada valmiiksi. Olis ehkä nou-nou tilanne mennä ensimmäisille omille oppitunneille ilman mitään käsikirjoitusta. Siispä loppuviikko menee aikas aktiivisesti koneen ääressä. Tämän päivän oon kyllä ihan lusmuillu...Huomenna alkaa myös kasvatustieteen perusopintojen eka jakso. Myös nämä pitäisi olla sitten jouluun mennessä selvät. Nämä yhdessä tarkoittaa siis sitä, että saa pitää valmistujaiset =) - - > ja toisaalta alkaa miettimään mitä seuraavaksi opiskelisi... toivottavasti en keksi mitään mielenkiintosta ainakaan vuoteen.
Ja hei siitä asuntoasiasta - pääsin viimeksi avautumaan siitä raivostuttavasta myyntihenkilöstä. No, viimein myös hän antoi periksi ja lupasi kertoa tarjouksemme omistajalle. Tänään on sitten allekirjoitettu virallinen tarjous, huomenna mies käy pankissa mutkan ja sitten vaan odotellaan sitä lopulliseta myöntävää vastausta. Mikäänhän ei tietysti ole yhtään varmaa, mutta jotenkin on sellainen fiilis, että kun välittäjä antoi periksi niin kai se myyjä on samaa mieltä...
... ja kuten viimeksi mainitsin, tänään on lähteny mullakii räpylästä. Ilta on siis mennyt selaillessa tapetteja, laminaatteja, canvas-tauluja ymymym. Yritän olla vielä ihan hissukseen, ettei Pekalla pala käpy, mutta menestys on surkea. Olen jo ehtinyt kysyä mielipiteen lattian väristä, makuuhuoneen sijainnista, keittiön tasojen vaihtamisesta, kylppärin uudistamisesta ja saunana laatoituksen korjaamisesta. Ja ollaan sentään oltu hereillä yhtäaikaa ihan kaksi tuntia. Ei ihme, että isäntä lähti hallille vaihtamaan tuuletinta autoon.
No, onneksi tarjous menee läpi, kaupat on tehty ennen perjantaita ja mulla on koko viikko aikaa äitin kans suunnitella sisustusta. In my dreams.
Perjantaina suunnataan nokka kohti Kyprosta koko perheen voimin viettämään mummon 70 - v juhlia. Meitä on yhteensä 14, ollaan jakauduttu onneksi kahteen eri taloon. Tulee varmaan olemaan niin siistiä, että. Mutta tästä lisää sitten kun lomalta on kotiuduttu.
Tänään kävin ohjaavan opettajan kanssa ensitreffeillä. Mulla alkaa siis opetusharjoittelu mukavasti jo tämän viikon perjantaina. Olin aivan siinä uskossa, että viikko loman jälkeen, mutta noup. Kiva. Pakko lintsata kyllä töistä torstai ja perjantai, että ehtii kaiken saada valmiiksi. Olis ehkä nou-nou tilanne mennä ensimmäisille omille oppitunneille ilman mitään käsikirjoitusta. Siispä loppuviikko menee aikas aktiivisesti koneen ääressä. Tämän päivän oon kyllä ihan lusmuillu...Huomenna alkaa myös kasvatustieteen perusopintojen eka jakso. Myös nämä pitäisi olla sitten jouluun mennessä selvät. Nämä yhdessä tarkoittaa siis sitä, että saa pitää valmistujaiset =) - - > ja toisaalta alkaa miettimään mitä seuraavaksi opiskelisi... toivottavasti en keksi mitään mielenkiintosta ainakaan vuoteen.
Ja hei siitä asuntoasiasta - pääsin viimeksi avautumaan siitä raivostuttavasta myyntihenkilöstä. No, viimein myös hän antoi periksi ja lupasi kertoa tarjouksemme omistajalle. Tänään on sitten allekirjoitettu virallinen tarjous, huomenna mies käy pankissa mutkan ja sitten vaan odotellaan sitä lopulliseta myöntävää vastausta. Mikäänhän ei tietysti ole yhtään varmaa, mutta jotenkin on sellainen fiilis, että kun välittäjä antoi periksi niin kai se myyjä on samaa mieltä...
... ja kuten viimeksi mainitsin, tänään on lähteny mullakii räpylästä. Ilta on siis mennyt selaillessa tapetteja, laminaatteja, canvas-tauluja ymymym. Yritän olla vielä ihan hissukseen, ettei Pekalla pala käpy, mutta menestys on surkea. Olen jo ehtinyt kysyä mielipiteen lattian väristä, makuuhuoneen sijainnista, keittiön tasojen vaihtamisesta, kylppärin uudistamisesta ja saunana laatoituksen korjaamisesta. Ja ollaan sentään oltu hereillä yhtäaikaa ihan kaksi tuntia. Ei ihme, että isäntä lähti hallille vaihtamaan tuuletinta autoon.
No, onneksi tarjous menee läpi, kaupat on tehty ennen perjantaita ja mulla on koko viikko aikaa äitin kans suunnitella sisustusta. In my dreams.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)