Se oli sitten semmonen sunnuntai

Työreissulta kotiinpaluun jälkeen olo lähti huononemaan. Sekä yleispätevän kaikki-on-aina-huonosti-ajatusmaailman myötä, mutta muutenkin. Mulla yleensäkin kuuluu kuukautisten aikaan pieni ripulointi asiaan, joten en tajunnut huolestua. Sitten olikin jo kotiinlähdön aika eli torstai.

Pari viimeistä matkapäivää meni heikolla ruoalla, mutta sain kuitenkin syötyä yhden normi aterian päivässä. Vaikka vatsan kanssa oli ongelmia jo silloin. Kotiin palattuani perjantaina söin miehen tekemän aamiaisen ja sitten ei enää maistunut. Tai maistui, mutta tuli oksennettua aika pian sen jälkeen. Ajattelin edelleen, että sumut teettää vähän enemmän töitä elimistölle tällä kertaa.

Lauantaina oli kaikkiaan surkea päivä. Kaikki oli kamalaa ja synkkää ja itketti koko ajan. Aamulla ei maistunut mikään ja päiväruoka tuli ulos vartin päästä, Jaksoin kuitenkin raksalla iltaan saakka ja vielä kylästeltiinkin vanhempien luona. Mentiin kuitenkin yöksi kotiin. Hyvin jaksoin kun sain olla paikallaan.

Yöllä sitten heräsin parin tunnin unen jälkeen järkyttävään kylmyyteen. Ajattelin, että hitto - kuume nousee, mutta en tajunnut tehdä asialle mitään. Seuraavan kerran havahduin taas tunnin päästä siihen, että oli mielettömän kylmä. Peitto ja flanelli yöppäri ei auttanut, tuntui että jalat jäätyy irti. Miestä en osannut tokkurassa herättää. En varsinaisesti päässyt hereille asti, mutta tajusin että jotain on vialla. Samaan aikaan näin unta jostakin tosi epämääräisestä. Nämä fiilikset sitten meni vähän lomittain. Aamuyöllä heräsin viiden aikaan ja tajusin kuumeen laskeneen sen verran, että pääsen liikeelle. Tässä vaiheessa myös yön neljäs täystyhjennys. Kuumemittari näytti 39 astetta vielä nytkin ja aloin itse huolestua. Mietin, että koska viimeksi olen oikeasti syönyt, paljonko on mennyt nestettä ja mitä on tullut ulos. Kaikissa laskelmissani päädyin yllättäen viikon päähän. Hups. En yhtään tajunnut, että elimistö on ollut jo viikon ihan hakoteillä. Nyt alkoi oikeasti huolestuttaa. Laitoin ystävälle viestiä oireista, jos sattuisi olemaan vauvansa kanssa imetyspuuhissa. Viiden aikaan soitin myös ensiapuun ja kysyin ohjeita. "kuulostat niin reippaalta, että tuu vasta aamulla" - ja uskoin taas. Taas siksi, että edellisellä kerralla munasarja vääntyi ja aiheutti sisäisen verenvuodon. Itse uskoin tuota "tuu vasta aamulla" ohjetta, mutta mies onneksi ei. Jos olisin ollut kotona yksin vartin pitempään niin olisin kuollut. Tällä kertaa kuitenkin päätin uskoa. Oli muuten järkyttävän tuskainen pari tuntia odottaa, että kello tulee 7.20 ja saan herättää miehen.

Aamuyön tunnit meni itkiessä, kuumeessa ja vessassa rampatessa. Otan hörpyn vettä ja elimistö reagoi siihen noin viidessä minuutissa. Yhtään mikään ei pysy enää sisällä. Mies herää kuuden aikaan seuraksi, mutta ei oikein voi tehdä mitään. Itse kävelen sängyn ja pöntön väliä seiniä pitkin kun ei jalat enää kanna. Viimein kello tulee niin paljon, että voi alkaa pukea. Mulla menee ainakin vartti aikaa miettiessä mikä on riittävän lämmintä ja miten ihmeessä saan sen päälle ilman että jäädyn pystöön. Saan äherrettyä vaatteet päälle ja muistetaan jopa ottaa IVF paperit mukaan päivystykseen.
Ollaan perillä 8.05 ja onneksi jonossa ei ole kuin yksi rouva ennen minua. Ilmoittautumistiskin hoitaja kyselee muutaman peruskysymyksen ja kysyy saman tien jaksanko istua. Tällä kertaa en jaksa olla urhea vaan sanon, etten kykene. Pääsen tarkkailuhuoneeseen heti. Peruskokeet, tippa kiinni ja lääkäri käy kyselemässä. Tiputellaan litra nestettä ja kuumetta laskevaa, jotain saan myös suun kautta. Hoitaja käy ottamassa verikokeet ja lääkäri käy yhdentoista aikaan kertomassa, että veriarvot on kaikki kunnossa, mutta alarajoilla mennään. Oletetaan, että kyseessä on vatsatauti. Ulostenäytteen saan annettua, mutta viljelyissä menee vajaa viikko. Tipan myötä saan nukuttua koko aamupäivän. Kuume nousee kerran lähelle 40, mutta laskee nopeasti alas. Olo paranee mielettömästi. Päätetään tiputtaa vielä toinen pussi nestettä, saan antibiootit mukaan ja pääsen kotiin.

Täytyy sanoa, että oli uskomattoman rankka 12 tuntinen elämässä. Nyt sitten kotona pötköttelen kolmatta päivää. Kiinteää ruokaa en ole syönyt vieläkään, pussikeitot on pop. Sunnuntaina sain syötyä peräti desin, maanantaina meni jo 4dl yhteensä ja tänään tiistaina sain aamusta alas heti 2 dl kerralla. Että parempaa päin. Vatsa reistaa edelleen, mutta viime yönä sain jo nukuttua ilman vessareissuja. Kävin puntarilla, siitä kun lähdin Espanjaan on paino tippunut 6,5 kg.

Lääkitys tälle viikolle siis
6.00 sumu
9.00 antibiootti
12.00 sumu + maitohappo + monivitamiini
18.00 sumu
21.00 antibiootti
00.00 sumu

Tähän TOIVOTTAVASTI saan huomenna luvan lisätä myös Menopurin 300 iu illalle.
Toivon todellakin syvästi, että hoito ei tyssää tämän takia.