Plussattua elämää

No nyt se sitten on totta, sitä ollaan paksuna.
Miltäkö tuntuu? Ei miltään. Ei yhtään miltään. henkisesti tietysti tuntuu...hassulta. Ei tätä kyllä hahmota yhtään. Ehkä sitten ultrassa? Jokainen vähänäkään erilainen tuntemus kyllä rekisteröityy johonkin ja kaikkea kuulostelee eri tavalla, mutta oikeasti ei tunnu mitenkään poikkeavalta. Kylläpä sitä ehtii.

Kaikkiaan tämä kulunut 4 päivää on ollut varmasti elämäni pisin aika. Lauantaiaamun plussasta tähän hetkeen asti aika on kulunut matelemalla. Kaikki tuntuu jotenkin hitaammalta ja ei malta odottaa, että aika kuluu. Että näkee sykkeen, että raskaus menee hyvin, että syntyy lapsi. tai kaksi, mistäs sitä tietää. Ymmärrän hyvin puheet siitä, että nyt se odottaminen vasta alkaa. Toisaalta, ei minua kyllä pelotakaan. Yhtään. Olen toki näiden tuntien ja päivien aikana mittinyt sata kertaa sitä, että joku menee huonosti ja lasta ei tulekaan. Mutta en sitten kuitenkaan jaksa innostua piruista. Jotenkin on hyvä ja luottavainen fiilis - jos kerta piti kymmenen vuotta tapella, että tuon itiön sai tarttumaan kiinni niin saa sitten luvan kanssa pysyä paikallaan. Ja jos jotain sattuu, niin sillehän ei mitään sitten voi.

Mehän ollaan kerrottu jo tähän mennessä sisaruksille ja isovanhemmille. Pari kaveriakin tietää. Enkä kyllä jaksa stressata lopuista kertomisistakaan yhtään. Ihan ok, jos malttaa olla hiljaa ultraan saakka- mutta itseni tuntien en malta kuitenkaan. Meillä on kyllä tytyjen ruokailta tulossa 12.12 ja siellähän sitä sitten kärähdetään huolella, minä kun olen yleensä aina ensimmäisenä viinilasi kädessä jos siihen on mahdollisuus. Ultra tulossa 11.12 ja sittenhän sen tilanteen näkee.

Kipeitä tissejä ja pöntön halailua ootellessa. Eniten ressaa kaikki joulupöydän herkut, joihin ei voi nyt koskea. yhyy. suuret on murheet ihmisellä

Oireilua piinapäiviltä

Tässäpä listaa tähän saakka - täydentelen kun päästään eteenpäin matelevia päiviä


pp0, 2+2, kp 25
- helppo ja kivuton siirto klo 10.30. Mukaan sain ensimmäisen ultrakuvan (koomista)
- väsyttää
- tissit kipeät (pregnyl)

pp1, 2+3, kp 26
- vähän vatsaa juilii
- väsyttää, nukkumaan klo 2130
- yöllä pitää herätä vessaan (ei tapahtdu normaalisti koskaan)
- tissit kipeät (pregnyl)

pp2, 2+4, kp 27
- yöllä pissalle taas
- tissit kipeät (pregnyl)
- alavatsa ja alaselkä tosi kipeitä yöllä --> otan 1mg Panadolin ja saan nukuttua
jatkuu koko päivän, mutta ei niin kovana
- voiko punktio vieläkin vaikuttaa? Johtuuko Pregnylistä?  Kiinnittymiskipuja ei kyllä voi olla vielä ymmärtääkseni

pp3, 2+5, kp 28
- tarvii päiväunet
- yön vessareissusta jo rutiini klo 5

pp4, 2+6, kp 29
- aamulla krapulafiilis
- hengästyttää portaissa

Ensimmäinen odotuksen ja odottamisen täyteinen viikko takana. Tässä vaiheessa fiilis on hyvä ja kuulosteleva. Lutinukset vähän tympäsee, mutta ne ei sentään satu mihinkään. Raivostuttava niitä on kyllä laittaa. Niissä kyllä se ero edellisiin kertoihin nähden, että nyt ne "häviää" johonkin, eikä sitä sidosainettakaan näy missään? Wiööd. Mahtavat tsempitykset saatu kaikilta, joten tästä on hyvä jatkaa. Tiedän jo nyt, että ensi viikon lopulla fiilikset pyörii jo vahvasti testaamisessa.

pp5, 3+0, kp 30
- Pregnyl alkaa pikkuhiljaa olla hävinnyt, joten tällä viikolla voi alkaa kuulostelemaan "oikeita" kiinnittymiskipuja
Ei tunnu kertakaikkisesti miltään  <3  ihan normi fiilis.

pp6, 3+1, kp 31
Iltaa kohti ehkä väsyttää taas astetta enemmän. Levottomia unia- oli ahistavaa oloa ja seksiä ja kaikkea muuta normaalista poikkeavaa, juoksin 11,3 (!) km lenkin Elastisen kanssa, tapasin vanhan mummoni kenen kanssa en ole missään tekemisissä jne.. Iltapäivällä alkaa taas rinnat menemään kipeämmäksi. Sehän voi tarkoittaa kumpaa vain- lähestyvää vuotoa tai plussaa. Kotiin pääsin viimein kahdeksalta ja loppuilta meni palelun merkeissä. Tämäkin tässä vaiheessa positiivinen merkki. Tavallaan tämä on ihanaa kuulostella kaikkea ja toisaalta vihaan itseäni, että suhtaudun kaikkeen vähänkin poikkeavaan aina tässä vaiheessa näin yltiöpositiivisesti. Illan päättää elokuva - jonka huomaan olevan tosi hyvä, mutta josta näen perinteisesti vain ensimmäiset 10 minuttia, koska unihiekka yllättää.

ps. Kaaduin jäätiköllä suorin vartaloin ja löin takaraivon. Onneksi oli nuttura niin isku ei ollut niin paha. Palkinnoksi päänsärky loppuillaksi...

pp7, 3+2, kp 32
Tyypillisesti kp 1- ei kuitenkaan tänään...
Aloitan tänään testauksen - itselleni selitän, että ihan vaan "tutkimuksellisista" syistä.
RFSU - viivanpaikka (nega)

pp8, 3+3, kp33
Kaikki kunnossa, tuntuu aivan normaalilta. Maltoin olla testaamatta aamulla.
Pessimisti pakkasi käsilaukkuun parit eri särkylääkkeet ja kk-siteet - jos nyt sattuu vuoto alkamaan.

pp9, 3+4, kp34
Koetestaus vol 2. Pregcheck liuska
aamulla heräsin jo kuudelta. Testasin heti, ja tuloksena plussa! Ihan kamala horkka päälle ja paniikki että ei oo tosi! Herätin miehen ja yhdessä ihmeteltiin viivoja. Äitini sain herätettyä vasta parin tunnin päästä ja siinä sitten itkeskeltiin koko perhe ja syötiin nannapuuroa.. iltapäivällä varmistin vielä digillä ja tuloksena: Raskaana 1-2. Elämäni ensimmäinen kerta. Uskomatonta.
ja olo? Täysin normaali. Ei tunnu miltään poikkeavalta. Huh, mikä päivä.

Illalla palelee ihan älyttömästi, taas. Aamuyöllä saan vähentää flanelliyöpaitaa ja villasukkaa vähemmäksi, kun tuntuu että tukahtuu.

pp10, 3+5, kp 35
Aamupalan jälkeen huono olo. Ei mitenkään oksetusolo, mutta etova kuitenkin.
Normihommia. Iltasella palelee taas. Ilman saunaa elämä on kamalaa...

pp11, 3+6, kp36
Koetestaus vol 3. Pregcheck liuska - viiva näyttää yhtä vahvalta kuin edellinenkin, ei muutoksia.
Soitto sairaalaan ja ajanvaraus varhaisultraan, joka on 11.12 (7+2)
Illalla saunana tarvetta, salin jälkeen maha tuntuu oudolta.
Normaali olotila

pp12, 4+0, kp37
Rinnat kipeytyy pikkuhiljaa.
Normaali olo.

pp13, 4+1, kp38
Koetestaus vol 4. Pregcheck liuska - viivat vahvistuneet mukavasti.
Ei tunnu vieläkään miltään! En kyllä oikeastaan vielä uskokaan koko tilannetta. äitini kysyi tänä aamuna, että koska ajattelin alkaa uskomaan. En tiedä. Ehkä sitten ultran jälkeen?

pp14, 4+2, kp 39
Virallinen testipäivä, kaksi viikkoa siirrosta

2. IVF punktio ja siirto

Viimein koitti aivan mahtava päivä, eli maanantai! Mahtavan päivästä teki se, että se oli täysin lääkkeetön päivä ensimmäistä kertaa iäisyyteen...uskomatonta. Ihan voittajafiilis kyllä.
Muru pisti irrotuspiikin sunnuntaina kello 23 ohjeen mukaan ja sitten vaan ooteltiin tiistaiaamua.

Edellisellä kerralla meillä oli IVF:ssä tosi huono vaste ja punktiossa saatiin kerättyä 8 yksilöä, joista viidessä oli solu - joista kolme hedelmöittyi. Noista ei yhtään ollut TOP- alkoita, joten siirrettiin kaksi ja yksi pakastettiin. Tuoresiirrosta tai PASsista ei tullut plussaa kummastakaan.

Tiistai aamuna lähdettiin ajamaan kohti Oulua viideltä. Jännitti taas, vaikka ei kovin paljoa. Toimenpide ei jännittänyt yhtään ja tällä kertaa en pahasti panikoinut edes kanyylin laittamista (tosi oleellinen pelko tässä vaiheessa) Eniten mietitytti munasolujen määrä. Tehtiin matemaattisia laskentoja ja päädyttiin seuraavaan: Oletettavissa on 11 yksilöä, jos niistä vaikka puolessa olis solu niin se on 6 ja sitten jos tosi hyvin käy niin niistä hedelmöittyis neljä ja siirretään 2 joten pakkaseen jäis yksi tai kaksi. Tavoitteena oli: 1. päästä tuoresiirtoon, 2. saada pakkaseen täytettä.

OYSsissa sain esilääkityksen (1mg Panadol, joku vahvempi särkylääke ja diapam) kanyylin käteen ja hetki lepoa. Mukavasti kolmen vartin aikana lääkkeet vaikutti ja pääsin yhdeksältä hoipertelemaan jakkaralle. Housut jalassa. Hoitaja kysyi, että mitäpä luulet, olisko helpompi operoida ilman noita... vähän kuuppa sekasin... Toimenpide alkoi, sain ensimmäisen annoksen kipulääkettä suoneen (vissiin jotain morffiinia kun menee päähän ihan holtittomasti sekunnissa) ja lääkäri puudutti molemmat munasarjat (ai)
Punktio itsessään sattui, mutta pystyin olemaan paikallaan. Kipulääkettä jouduttiin lisäämään ensimmäisen munasarjan jälkeen. Noin vartin homma ja kaikki hyvin. Päiväunien aika heräämössä. Oikea munasarja oli tosi kipeä heti punktion jälkeen ja jouduin ottamaan siihen vielä muutaman särkylääkkeen. Lopulta saatiin tulos: kahdeksasta löytyi solu. Sitten vaan kotiin odottelemaan torstaita. Saa tulla kymmeneltä, ellei soittoa kuulu.

Sitten alkoikin ekat piinapäivät. Puhelin kädessä sai kävellä jokapaikkaan. Kuoleeko ne solut tänään vai huomenna? Hedelmöittyykö ne? OK, on jo keskiviikko, ne on hedelmöittyneet, kuoleekohan ne ens yönä? Ja sitten onkin torstai. Eikä puhelin soinut. Yhdeksältä uskalsin jo olla ihan varma, että siirtoon pääsen ja ääneen jo toivoin, että voi että kun pakkaseen jäisi edes jotain niin ei tarvitse taas heti alottaa 6 kk jonotusta uudestaan.

Ensimmäistä kertaa ikinä vastaanottoajat oli myöhässä. Pääsin 25 minuttia suunnitellun ajan jälkeen sisälle ja hoitaja sanoi heti, että sehän meni älyttömän hienosti! Minä, että ai miten niin?
Tänään päästään siirtämään yksi TOP- alkio. Pakkaseen jää vielä 5 TOP alkiota ja yksi non-top, yhteensä viiteen erään. Siis mitä? Vaan yksi on kuukahtanut matkan varrelle? Uskomatonta!

No, kerrankin tämä osuus meni just niinkuin satukirjoissa.
Nyt sitten lutinuksia kolme kertaa päivässä ja parin viikon odottelu.
Viikkohan menee ihan helposti - mutta se toinen onkin sitten tuskaa... testipäivä on 20.11

HipHei!