Viimein koitti aivan mahtava päivä, eli maanantai! Mahtavan päivästä teki se, että se oli täysin lääkkeetön päivä ensimmäistä kertaa iäisyyteen...uskomatonta. Ihan voittajafiilis kyllä.
Muru pisti irrotuspiikin sunnuntaina kello 23 ohjeen mukaan ja sitten vaan ooteltiin tiistaiaamua.
Edellisellä kerralla meillä oli IVF:ssä tosi huono vaste ja punktiossa saatiin kerättyä 8 yksilöä, joista viidessä oli solu - joista kolme hedelmöittyi. Noista ei yhtään ollut TOP- alkoita, joten siirrettiin kaksi ja yksi pakastettiin. Tuoresiirrosta tai PASsista ei tullut plussaa kummastakaan.
Tiistai aamuna lähdettiin ajamaan kohti Oulua viideltä. Jännitti taas, vaikka ei kovin paljoa. Toimenpide ei jännittänyt yhtään ja tällä kertaa en pahasti panikoinut edes kanyylin laittamista (tosi oleellinen pelko tässä vaiheessa) Eniten mietitytti munasolujen määrä. Tehtiin matemaattisia laskentoja ja päädyttiin seuraavaan: Oletettavissa on 11 yksilöä, jos niistä vaikka puolessa olis solu niin se on 6 ja sitten jos tosi hyvin käy niin niistä hedelmöittyis neljä ja siirretään 2 joten pakkaseen jäis yksi tai kaksi. Tavoitteena oli: 1. päästä tuoresiirtoon, 2. saada pakkaseen täytettä.
OYSsissa sain esilääkityksen (1mg Panadol, joku vahvempi särkylääke ja diapam) kanyylin käteen ja hetki lepoa. Mukavasti kolmen vartin aikana lääkkeet vaikutti ja pääsin yhdeksältä hoipertelemaan jakkaralle. Housut jalassa. Hoitaja kysyi, että mitäpä luulet, olisko helpompi operoida ilman noita... vähän kuuppa sekasin... Toimenpide alkoi, sain ensimmäisen annoksen kipulääkettä suoneen (vissiin jotain morffiinia kun menee päähän ihan holtittomasti sekunnissa) ja lääkäri puudutti molemmat munasarjat (ai)
Punktio itsessään sattui, mutta pystyin olemaan paikallaan. Kipulääkettä jouduttiin lisäämään ensimmäisen munasarjan jälkeen. Noin vartin homma ja kaikki hyvin. Päiväunien aika heräämössä. Oikea munasarja oli tosi kipeä heti punktion jälkeen ja jouduin ottamaan siihen vielä muutaman särkylääkkeen. Lopulta saatiin tulos: kahdeksasta löytyi solu. Sitten vaan kotiin odottelemaan torstaita. Saa tulla kymmeneltä, ellei soittoa kuulu.
Sitten alkoikin ekat piinapäivät. Puhelin kädessä sai kävellä jokapaikkaan. Kuoleeko ne solut tänään vai huomenna? Hedelmöittyykö ne? OK, on jo keskiviikko, ne on hedelmöittyneet, kuoleekohan ne ens yönä? Ja sitten onkin torstai. Eikä puhelin soinut. Yhdeksältä uskalsin jo olla ihan varma, että siirtoon pääsen ja ääneen jo toivoin, että voi että kun pakkaseen jäisi edes jotain niin ei tarvitse taas heti alottaa 6 kk jonotusta uudestaan.
Ensimmäistä kertaa ikinä vastaanottoajat oli myöhässä. Pääsin 25 minuttia suunnitellun ajan jälkeen sisälle ja hoitaja sanoi heti, että sehän meni älyttömän hienosti! Minä, että ai miten niin?
Tänään päästään siirtämään yksi TOP- alkio. Pakkaseen jää vielä 5 TOP alkiota ja yksi non-top, yhteensä viiteen erään. Siis mitä? Vaan yksi on kuukahtanut matkan varrelle? Uskomatonta!
No, kerrankin tämä osuus meni just niinkuin satukirjoissa.
Nyt sitten lutinuksia kolme kertaa päivässä ja parin viikon odottelu.
Viikkohan menee ihan helposti - mutta se toinen onkin sitten tuskaa... testipäivä on 20.11
HipHei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti