Asuntoja ja niitten myyntimiehiä

...Pitäisi varmaan korjata, että myyntihenkilöitä - mutta nyt väsyttää. Pahoittelen mahdollista mielipahaa.
Ensiksikin väsyttää siksi, että töissä elämä alkaa ehkä pikkuhiljaa rauhoittua ja voin taas ajatella muuta kuin kelloa. Meillä oli tärkeitä vieraita käymässä ja sen vuoksi olin lähes viikon ympäripyöreitä päiviä töissä, mukaanlukien viikonvaihteen. Vieraat lähtivät eilen ja aikas onnellisena vilkuttelin taksin perään. Kaikki meni loistavasti ja pomo soitti vielä aamulla kiittääkseen, hyvä minä!

Ja sitten ne asunnot. Pekka sai siis sen lainan ja siitä lähtien on silmä tarkkana kytätty paikallisia asuntomarkkinoita. Tilanne on sinällään kummallinen, että Pekka on ensiasunnon ostaja, minulla taas on ollut jo kymmenkunta asuntoa vuosien varrella. Minun hankintalogiikkani toimii melko pitkälti niin, että kun ihastun johonkin kohteeseen, niin ostan sen. Pekan ei. Vähän raivostuttaa, mutta ei vielä paljon. Onneksi meillä menee maku IHAN HYVIN yksiin, mutta ei kokonaan. Tietysti on tooosi tärkeää kiinnittää huomiota kaikkiin juttuihin, mutta tässä tapauksessa minä tosiaan olen tyypillinen nainen ja suunnittelen vaan minkä värisen lattian tähän haluaisin ja missä kaapissa säilyttäisin mitäkin kapustaa. Vähän niinkuin autossa, siinä pitää olla penkinlämmitin ja meikkipeili jossa on valot - muuten ihan sama. Tai no, viimetalvena opin arvostamaan myös webastoa.

Jos siis edettäisiin minun taktiikalla, niin muutettaisiin ensi viikonloppuna johonkin. Puolison logiikalla me vasta mietitään josko käytäisiin katsomassa jotakin ja harkitaan sitten. Hauskaa. Ja tällä kertaa, oikeasti hauskaa. Töissä on ollut niin säpinää, että en ole ehtinyt ärsyyntyä tästä yhtään - tai sitten on se toinen vaihtoehto. Ehkä olen oppinut YMMÄRTÄMÄÄN, että me ollaan erilailla ajattelevia ja toimivia ihmisiä. Siis olenhan minä sen aina tiennyt, mutta että oikeasti tajuaisin sen. Että annan ihmislapselle aikaa ajatella itse ja tehdä ihan oma päätös siitä mihin haluaa sijoittaa kuusinumeroisen rahasumman. Tunnettu fakta on kuitenkin se, että minä viihdyn aikalailla missä vaan.

Kellun nyt sitten tässä mahtavassa ymmärryksen kuplassa ainakin viikon - tai pari päivää. Sitten pitää kyllä jo alkaa hokemaan, että kohta on kuun vaihde, pitäisi sanoa kämppä irti jos meinataan muuttaa ens kuussa... ja se sitten taas siitä flowsta. Paskamaista, kun tuntee itsensä liian hyvin.

Ainii - ne myyntimiehet. Tai tällä hetkellä yksi erityinen on mielessä. Löydettiin kiva talo kotikulmilta. Käytiin katsomassa, todettiin remonttitarpeet ja jätettiin tarjous. Minä suunnilleen pakkasin jo muuttolaatikoita - - mutta. Viikonloppu kului, eikä välittäjästä kuulunut mitään. No, maanantaina se viimein soitti. Hän on aatellu, että jos nostaisit tarjousta. Siis hän ajatteli, ei omistaja. Kävi ilmi, että hän ystävällisesti oli antanut meille miettimisaikaa ja soitti kysyäkseen tarjotaanko enemmän. Kun hän on ajatellut, että tästä talosta voisi maksaa tämän ja tämän verran. Ja tärkein - hän nyt ei ollut ajatellut kertoa talon omistajille ollenkaan, että talosta on tehty tarjous. Koska se on hänen mielestään liian vähän. Kyseessä on kuitenkin korkein tarjous, joka talosta on tehty ikinä. Ja mökki on ollut myynnissä yli vuoden.

En tajua - tai en osaa päättää olenko aivan helvetin raivoissani vai enkö vaan tajua. Eikö välittäjän tehtävänä ole olla välittäjänä myyjän ja ostajan välissä? Siis että esittelen, otan tarjouksen, kerron omistajalle, neuvon hyväksymään, hylkäämään, tekemään vastatarjouksen - esitän päätöksen mukaisesti asian ostajalle jne. Tai siis ainakin kaikki ne välittäjät joiden kanssa minä olen ollut tekemisissä toimivat näin. Tämä setä ei.

No, tänään hän soitti taas. Ei ollut vieläkään ilmeisesti (ei vastannut kun kysyttiin) kertonut tarjousta omistajille. Aikoi soitella ensi viikolla, että nostetaanko hintaa. Ymmärtääkseni olisi ihan suht kohteliasta ilmoittaa talon omistajalle, että joku haluaa ostaa sen. Omistaja ei ole paikkakuntalainen, eikä itseasiassa edes asu koko maassa - joten tieto olisi ihan oleellinen. Etenkin, kun tämä henkilö ei ole palaamassa maahamme asumaan tai oleilemaan. Meidän plan on nyt sitten se, että huomenna soitetaan tälle välittäjälle ja vedetään tarjous pois. Ostetaan sitten jotakin aivan muuta. Ärsyttää, menee kiva talo sivu suun -  mutta tuon ukon pillin mukaan me ei kyllä pompita.

Varmaan jo arvasitkin, mutta kerrottakoon että kyseessä ei ole minkään tunnetun toimiston myyjä vaan joku yksityinen henkilö (jolla on kyllä firma) joka on ottanut myynnin hoitaakseen. Arvaa vaan, tekisikö mieli olla yhteydessä myyjään. Vaikka ei meille myisikään niin siksi, että saa tietää millainen henkilö myyntiä hoitaa.

Kävin vilkaisemassa tyypin kotisivut - melko amatöörimäiseltä näyttää ja hinnat on ihan holtittomia kaikilla kohteilla. Että onnea vaan valitsemallaan uralla. Suosittelen eläköitymistä.

Onni on...

No en olis ihan heti uskonut, että tämäkin päivä nähdään (tai oikeammin eilinen). Mulla nimittäin viimein alkoi vuoto ja olen siitä erittäin onnellinen. HCG - arvo oli verestä mitattuna 2, joten jotain sutinaa siellä on ollut - muttei riittävästi kuitenkaan. Tottakai kamalaa, mutta kuitenkin ehti päässä pyörähtää jo ne kaikki juodut kesävalkkarit...ois ollu järkyttävä stressi asiasta seuraavat 7,5 tai 5,5 kk.
Ärsytti muuten soittaa tuonne terveyskeskukseen tulosta arvosta. Oletetaanko siellä, että ihmiset tietää mikä on "oikea" arvo ja mikä ei? kysin tulosta ja vastaus oli: tää on kaks. Siis - kaks vauvaa, kaks pistettä, kaks prosenttia, kaks mitä? Jokatapauksessa "kaks" kuulostaa positiiviselta. Toki tiesin, että positiivisen raja on "viis"- ja tässä vaiheessa lukeman olisi pitänyt olla jo 5-6 numeroinen, mutta silti. Ei kaikki tiedä. Mietimpä vaan jotakin tyttöraukkaa, joka ei toivo raskautta ja kuulee tuon saman tuloksen - sehän ehtii riepu saada sydärin ennen totuuden selveämistä. Eikö ole helpompaa vain sano positiivinen tai negatiivinen ja jos kysytään niin se arvo? Helppo sanoa, kun en ole ikuna edes harkinnut hoitoalalle lähtemistä. Siellä on varmaan ihan hulluuteen asti sääntöjä - myös tähän tilanteeseen.

... Kuitenkin tämän onnellisen tapahtuman myötä olo on parantunut mielettömästi, hävisi puolet turvotuksesta, jatkuva v****us, närästys ja yleinen vetämättömyys. Maltan tuskin odottaa, mikä fiilis on ylihuomenna kun loppukin turvotuksesta häviää. Kipuja ei ole ollut enää tänään ollenkaan. Mahtavaa!

Viikonloppu siis uhkaavasti lähestyy. Anoppi pyysi viikonloppuseuraksi tunturiin ja sisko on siellä töissä - joten saatampa lähteäkin. Töissä on tosin edessä erityisen tärkeä alkuviikko, joten täytyy vielä odotella huomisen tapahtumat ennen kuin uskaltaa luvata lähteä. Ainakin sunnuntai menee töissä valmistelujen vuoksi.

Mutta on se onni muutakin kun näitä ällöttäviä juttuja - nimittäin pankkilaina. Minä en nimettömänä saa mitään, mutta puolisolle luvattiin ihan asuntolaina ja ihan mukavan kokoinenkin. Nyt siis vaan etuovi.comia selaamaan eestaas ja etsimään uutta kotia. itsehän olen sitä mieltä, että muuttaa voitaisiin ihan vaikka heti - mutta tuo mies on vähän rauhallisempi versio. Mutta, jos "jouluksi kotiin"? Sitten olisikin ihana viettää omassa uudessa kodissa joulua ja vain kävästä sukuloimassa. Joulupöytä...nam... (ai miten niin jo edellä asioista)
Siitä ollaan kuitenkin yhtä mieltä, että etsinnässä on mieluiten omakotitalo, tai ainakin rivitalo. Kerrostaloon ei tahdota. Mahdollisimman avara, kahdella makuukammarilla ja mielellään saunalla. Muuten oikeastaan ihan sama. Että ei ihan hirveät speksit kuitenkaan. (vielä)

Ja nyt marssin salille - jo kolmatta päivää putkeen =)

Kp 49 - aivan kammottava olo

Mulla viiraa päässä ja pahasti - tai sitten jossain on jotain tosi pahasti vialla.

Tänään on siis kp 49 ja olo sen kun muuttuu pahemmaksi. Mulla ilmeisesti närästää (ei ole ikinä ennen, mutta tätä se ilmeisesti on), olo on hutera ja vatsa on "outo"  - ja tänään näköjään myös palelee hemmetisti. Tavallaan kaikki ihan raskausoireita, mutta lukeutuvat myös kesäloman jälkeiseen elämään ja siihen, että helteet on ohi. Jokatapauksessa koskaan - ikinä ei ole ollut tällaista fiilistä.

Kotitestejä olen tehnyt  vajaan viikon välein jo useita ja erimerkkisiäkin ja kaikki on negatiivisia. Se että kuuluisin siihen 1% jengiin, jonka testitulokset näkyy vaan verestä, on erittäin epätodennäköistä. Tänään on kuitenkin laskennallisesti jo rv 6 tai 7, joten eiköhän sen pitäis näkyä jos on näkyäkseen.

Ajattelin kuitenkin huomenna soittaa tiimiin ja varata ajan verikokeeseen, että katsovat hcg arvot. Jos ja kun todennäköisesti tulos on negatiivinen niin voi sitten kysyä lääkäriltä, että mikä hitto minua vaivaa. Tämä ei nimittäin ole kivaa.

Muutoin ensimmäinen työviikko ja viikonvaihde on ollut hauska! Töissä aika meni ihan järkyttävän nopeasti - tekemistä tuntuu riittävän. Ihanaa, kun kaikki on niin hyvällä tuulella (vielä). Iltaisin kävin spinningissä ja tein Pekalle ruokaa ja eväitä - ja yritin olla hiljaa ja nätisti. Parina aamuna kuskasin työmiehiä hallin ja työkoneiden väliä, kun yksi auto on rikki ja yksi työmies sairaslomalla. Pekka onneksi nukkui torstaina kunnon unet - rytmi on taas käännetty niin, että hänelle yö alkaa kello 8 aamulla ja herätys on kello 17. Alkuviikko meni kuitenkin niin, että töistä tullessaan hän hoiti muita firman asioita ja nukkumisaika jäi monenea päivänä 3-4ään tuntiin...vähän rupesi jo kärty haisemaan... 

Perjantaina vietettiin erään työkaverin läksiäisiä keskustan ravintolassa, oikein mukava ilta oli. Söin alkuruoaksi siikatartarin ja pääruokana poron karetta ja maksaa. Join pari lasia viiniä - ja iltasella vielä parit drinkit päälle. Lauantaina käytiin veljen, hänen äitinsä ja isäpuolensa sekä avovaimon kanssa katsomassa kesäteatteria. Oli tosi kiva ilta ja näytös oli oikein viihdyttävä. Näytöksen ohessa syötiin loistavat hampurilaiset - nuudelisämpylällä ja aasialaisilla lisukkeilla. Join taas lasin viiniä. Näytöksen jälkeen heitin kaikki takaisin koteihinsa ja painuin kotiin nukkumaan - kello taisi olla 23 kun nukahdin. Harkitsin kyllä tanssimaan lähtemistä, mutta en jaksanut kuitenkaan. Tänään aamulla hain pojat Nammasta kuuden aikaan, otin pienet päikkärit kotona ja tulin töihin tekemään yhtä projektia. Iltapäivällä on sitten ihanan pikkuneidin 2 - vuotissynttärit. Viikonvaihteen huipensi tieto siitä, että yksi itsekin lapsettomuuden ja kanssa kamppaillut kaveri sai oman pikkunyytin syliin. Aivan mahtava juttu, olen niin onnellinen uuden perheen puolesta.

Hektinen viikko takana ja tosi kiva viikonloppu - ensi viikonloppuna vois kuitenkin viettää kotiaikaa ja ottaa leffamaratonin. Itseni tuntien en kyllä pysty siihen, mutta ainahan voi yrittää.

***

 - JOS se huominen testi näyttääkin plussaa niin voi jösses taas tuota viikonlopun saldoa - muutama drinkki, vaikka ei mitään humala-hommia ja raakaa kalaa ja  maksaa. hyvä minä. MUTTA - kyllä minä oletan, että ne kotitestit toimii oikeasti ja tämä olotila on jotain ihan muuta. PAITSI - toivon tietysti, että tämän on just sitä itteään. Huomenna iltapäivällä tai tiistaina aamuna se sitten selviää. 

KP 45

Ei hemmetti.

Ollaan taukokierrolla numero 1 epäonnistuneen PASsin jäljiltä.
Ilmoittautuessani IVF jonoon toista hoitoa varten kysyin, että saisinko tähän noin puolen vuoden jonotusajalle jotkut lääkkeet - ihan vaan clomit tai terot. Mutta ei kuulemma kannata, kun ei ole hyötyä raskautumisen kannalta (terot ei toimi, clomeja syöty noin vuosi putkeen ilman tulosta). Yritin kyllä selittää, että en minä niitä raskautumisen takia halua vaan siksi, että kierto pysyisi kasassa. Ei siltikään. "ei se nyt niin paljoa voi venyä"

Eipä.

Tänään ollaan sitten kiertopäivässä numero 45. Tarkoittaa käytännössä siis sitä, että edellinen vuoto oli juhannuksena. Ei ole edes tiputellut välillä. Olenko testannut  - kyllä - arvaappa kuinka monta kertaa. Viimeksi eilen Clearbluen viikkonäytöllisenä. Testiin tuli hyvin selvästi lukemaan "ei raskaana". Raivostuttavaa on lähinnä se, että olo on jo monta päivää ollut kipeä. Alaselkä ja alavatsa jomottavat ja olen joutunut syömään särkylääkettä aika paljon. Mielestäni en edes ovuloinut tässä kierrossa - enkä jaksanut testata kun ei ollut mitään "tärkeää syytä" eli piikitystä tai sumutusta tai tabuja tai ajoitettua yhdyntää (grr) Mutta, ei kai tässä auta kun odotella, että milloin kroppa tällä kertaa päättää toimia.

Eipä tässä sinällään ole kiirettä, kun ei sairaalasta ole vielä tullut hoitoaikataulua, mutta tämä kyttääminen on raivostuttavaa...

Arki - JEEEEE!

Kesäloma on melkein ohi. Viimeinen viikon pätkä odottaa viikolla 37 - mutta siihen on onneksi kuukausi.

Loma alkoi omilla hääbileillä! Palauduin kotiin seuraavana aamuna kello 11 - ja sulho jäi vielä nukkumaan juhlapaikalle (itsehän en siis nukkunut)...Oli mielettömät bileet ja todella hauskaa. Täytynee kirjoittaa juhlista enemmän toisella kertaa...

Ensimmäisen kesälomaviikon matkustin ympäri maata. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta aloitin, enkä voi taas ymmärtää miten olen malttanut olla sieltä pois monta vuotta. Loistavat festarit - eikä ahdistanut yhtään vaikka en puhunut kenellekään (baarimikkoja lukuunottamatta) kahteen vuorokauteen. Isä kävi virittämässä asuntovaunun valmiiksi ja siinä olikin hyvä majoittua. Toisaalta, kaksi päivää on kyllä aivan riittävä yksinään.

 Armas mieheni noukki minut sitten kyytiin ja siirryttiin Tampereelle - johon mentiin hakemaan miehen serkkupoikaa. Olimme matkalla häihin Porvoon lähettyville. Serkkupoika oli aamulla "väsynyt", joten sen reissun tarkoitukseksi jäi nukkua yö ihanaisessa Tammerissa. Porvoo ja ne häät olivat aivan ihanat! Matka jatkui PowerParkkiin - ja siitä Helsinkiin. (äiti houkutteli kesken kotimatkan kääntymään ympäri) Helsingin elämää riitti vuorokausi ja sitten tuli STOP. Soitin Pekalle aamulle, että nyt muuten tulen ensimmäisellä koneella kotiin, enkä liiku yhtään mihinkään. Näin tehtiin ja en sitten kotikaupungista mihinkään liikkunutkaan loppuloman aikana - Paitsi Pyhälle Unplugged - festareille, joka on ehdoton kesän kohokohta.

Kesälomassa eniten otti aivoon helle. En ole mikään uimarannalla ähöttäjä, enkä jaksa sitä että en voi nukkua, en voi juosta, en voi sitä enkä tätä koska on niin helvetin kuuma. Todella turhauttavaa. Näinollen viihdyin sisätiloissa - enkä yhtään marttyyriasenteella vaan ihan hyvällä fiiliksellä. Iltaisin, kun lämpötila antoi periksi, lueskelin kirjoja patiolla.

Noin viikko ennen loman loppua aloin odottaa töihin menoa - ja voi taivas että olen onnellinen, että arki on taas täällä ja elämässä on rytmiä ja säännöllisyyttä. Mitä opimme tästä? Loma on kiva, mutta minulle sopii 2-3 viikkoa kerrallaan...