Ajattelin kirjoittaa pienen muistelon siitä, mitä tässä lapsettomuuden polulla toistaiseksi on tapahtunut.
Tulen näihin eri hoitokiertoihin viittaamaan varmasti niin sata ja tuhat kertaa tulevaisuudessa kuitenkin.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että jo parikymppisenä halusin lapsen - mutta en sen kummemmin tehnyt asian eteen mitään, aivan perusharjoittelulla mentiin. Päädyin nuorena naimisiin itseäni lähes kolmekymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa ja annettiin jo ennen häitä lapselle lupa tulla. Mitään ei tapahtunut ja jotenkin ajattelin, että syy on tuossa ikäerossa. Vuodet vieri ja elämän täytti työ. Ehkäisyä ei ollut ja raskaustestin tein uskollisesti joka hemmetin kuukausi, tottumuksesta kai. Elämässä oli pitkiä jaksoja, ettei seksiä ollut, joten ei ollut kyllä mahdollisuuksiakaan raskautua. Mitään sen kummempaa suunnitelmallisuutta ei harrastettu, en tikutellut oviksia, enkä pitänyt kiertoani ylhäällä. Asia jäi. Vuodet vieri, työ vei mennessään ja avioliitto alkoi rakoilla ja päätyi lopulta seitsemän yhteisen vuoden ja parin kriisivuoden jälkeen eroon.
Palasin kotiseudulleni ja törmäsin ensirakkauteeni, jonka kanssa asiat etenivät nopeasti. Alle puolen vuoden seurustelun jälkeen päätimme yrittää lasta. Tuo päätös tehtiin lokakuussa 2010. Ehkäisyä ei ole ollut käytössä tuota syyskesän 2010 pätkää lukuunottamatta pian kahteentoista vuoteen. Vuoden yrittämisen jälkeen hakeuduttiin yksityiselle, josta saatiin lähete kunnalliseen ja hoidot aloitettua. Sillä tiellä ollaan edelleen.
Ikinä koskaan milloinkaan en ole positiivista raskaustestiä tehnyt - ja niitä on tehty paljon. Karkeasti arvioiden 11 vuotta x 12 per vuosi ja hoitojen ajan määrän voi tuplata - eli noin parisataa kappaletta =) Kamalaa - keskihinta on n.6€, joten kyllä niihin on ainakin tonni tässä vuosien varrella mennyt... huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti