Täytin blogiprofiiliani ja siellä kysyttiin harrastuksia. Aloin heti miettimään kaikkea liikunnallista ja reipasta, ei ihan istu mulle. Tykkään kyllä kovasti välillä käydä salilla, juosta, kävellä ym. mutta ei niistä mistään oikein harrastusta saa tehtyä. En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen tai taitava - mutta sitä korvaa taas se että tykkään tehdä vaikka mitä. Käytännössä olen siis se tyyppi, joka innostuu kaiken maailman talkoista, ikkunan pesusta, haravoinnista, frisbeegolffista, mölkystä ym. vähemmän urheilullisesta jonka kuitenkin voi laskea edes etäisesti liikunnaksi. Pienessä mielessäkään ei kyllä kävisi lähteä pelaamaan vaikka pesäpalloa joka toinen ilta kello 18. Mutta pari kertaa kesässä voisin kyllä käydä.
Armas puolisoni on usein todennut, että kaikissa minun jutuissa on aina "paitsi". Tarkoittaa siis sitä, että en tykkää salmiakista - paitsi apteekkarin versiosta. Auto on minun, paitsi silloin kun se on rikki tai siinä on tankki tyhjä. Paitsi on älyttömän hieno keksintö ja sitä voi käyttää ihan koska sattuu sopimaan. Onneksi puolisollani on valtaosan aikaa suhteellisen hyvä huumorintaju.
Liikunnallisella puolella "en harrasta oikeastaan mitään" paitsi - on tanssiminen. En niinkään välitä notkua discon tanssilattialla, mutta kesä, lauantai ja tanssilava on jotain ihan huippua. Kesäöisin pitkin pitäjiä ajellessa tuntee itsensä äärimmäisen onnelliseksi. On ihanaa kotona saunoa, silittää mekko ja laittaa nätiksi. Sitten ajelen hieman vajaan tunnin matkan lavalle. Minusta on ihanaa mennä sinne hetki tanssin alkamisen jälkeen, kun paikka on jo täysi ja musiikki kuuluu ulos.Olen saanut oppia tämän hienon taidon suunnilleen samaan aikaan kun menin kouluun ja käytännössä kasvanut musiikin ja tanssin maailmaan. En kuulu siihen joukkoon, jotka vetävät uskomattomia kuvioita ja piruetteja ja hengittävät tanssista. Olen kyllä muutamalla alkeiskurssilla käynyt viimeisen vuoden aikana opettelemassa uusia tanssilajeja - mutta en usko uppoavani sen syvemmälle tähän puoleen vaan keskityn enemmän käytännön harjoitteluun. Täytyy jonkun lauantaisen retken jälkeen fiilistellä asian kanssa enemmän, koska nyt on aika siirtyä siihen varsinaiseen harrastukseen.
Juhlat. Onko maailmassa mitään mahtavampaa kuin juhlat??? En tarkoita nyt mitään uskomattoman isoja ja kalliita ja hankalia kutsuja, vaan ihan tavallisia juhlia. Minun mielestäni minun paras ominaisuuteni on se, että osaan järjestää juhlia ja pystyn tekemään mistä tahansa tapahtumasta juhlat. Onni onnettomuudessa on, että äitini on täysin samanlainen - joten meidän perhe suunnittelee jotakin jatkuvasti. Erittäin hienoa on myös se, että perheen miehet ovat alistuneet kiltisti kohtaloonsa eivätkä enää edes kovin pahasti iske hanttiin uusista suunnitelmista kuultuaan. Minulle juhlat ovat yksinkertaisuudessaan se, että pyydämme ystäväpariskunnan meille syömään. Joskus toki ihan extempore- meiningillä, mutta koska kaikilla muilla alkaa olla jälkikasvua niin yleensä jo muutamaa viikkoa/päivää aiemmin. Kun on saatu - "kyllä" vastaus suunnittelen menun, valitsen juomat. Teen ruokaa pitkään ja hartaudella - alusta lähtien itse kaiken mahdollisen. Kotona pitää tietysti siivota, kattaukseen saa kulumaan hulluna aikaa ja itsekin pitäisi näyttää nätiltä. Toisinsanoen hirveä hössötys. Ja ai että ma nautin. En kyllä ihmettele että puolisoni pyörittelee päätään aina välillä.
Voin siis sanoa, että ehdottomasti harrastan juhlia. ja ruokaa. ja kaikki kaveritkin sen tietää, koska taidan olla aika monen pikavalinnassa jos jotakin suurempaa pitää ajatella. Mutta se tekee tästä kaikesta vielä parempaa ja haastavampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti