Hei me niitetään!

Viikonloppu on taas takana - ehkä jopa onneksi.
Kerrankin oli maanantain, jota odottaa. Aamun myötä päättyi ensimmäinen suuri niitto- puristus ja minulla alkoi viimeinen työviikko ennen lomaa.

Niitto - voi ristus mitä tunteiden vuoristorataa se on. Pitää muistaa kertoa miehelle, että jos minä olen joskus kuuppa ja kroppa sekaisin hormonilääkityksen vuoksi, niin ei herkkua ole tämäkään. Tätä ei vaan ole pystynyt viimeiseen kahteen viikkoon sanomaan todennäköisen räjähdysvaaran vuoksi, mutta ehkä jo tänään kun kaiki on ohi.

Perusarki sesongin aikana on seuraava: Herään aamulla 6-8 välillä ja lähden töihin. Mies tulee töistä klo 10 - 14 ja laittaa nukkumaan. Minä tulen kotiin klo 16, laitan ruoan ja eväät miehelle. On muuten järkyttävän hankalaa miettiä mitä laittaa eväsleipiin päivänä #12. Herätän miehen kuudelta, suihku, ruoka ja seitsemäksi töihin. Jään yksin. Käytännössä nähdään  siis 20 min - 2 h per päivä hereillä. Tästä ajasta mies on vihainen tai helvetin vihainen 80%. Johtuu yleensä siitä että joku on rikki, tai unta on saanut 4-6 tuntia ilman keskeytystä. Sekin on vielä ekan viikon ihan ok, mutta sen jälkeen nukkumattomuus alkaa painaa. Paineet on järkyttävät, aikataulu aivan kamala ja kokoajan pitää pelätä että milloin mikäkin kone hajoaa ja mihin. Koneet liikkuu 24 h / vrk, joten työvuoro ilman vaurioita on aplodien arvoinen suoritus.

Suunnatonta ärsytystä aiheuttaa myös ystävät; joko se, että soitetaan että lähdetkö saunomaan tai katsomaan jalkapalloa, tai oluelle. Eikö ne v***u tajua, että ruoho kasvaa...öö ei kai kukaan normaali ihminen kiinnitä siihen huomiota??! Tai toisaalta se, että ne ei sitten soitakkaan koska tietää, että olet aina töissä. Saat sitten lukea naamakirjasta tai watsappista hehkutusta kivasta kesästä ja kavereiden kanssa vietetystä ajasta. Parin viikon raatamisen jälkeen molemmat vaihtoehdot luo musertavia fiiliksiä. Mutta, ei sille oikeen mitään voi - kas, olethan yrittäjä. Tai voi - mutta siihen, että olet niin varakas yrittäjä, että voit pitää kesäloman on vielä niin monta vuotta aikaa, ettei kannata edes suunnitella. Tai idiootti.

Yritän olla mahdollisimman ystävällinen ja auttavainen. Teen ruoan ja eväät huolella joka päivä. Pysyn kotona hil-jaa, etten vaan herätä nukkuvaa. Takavarikoin puhelimen ja vastaan siihen- otan soittopyyntöjä ja herätän vaan jos on jotain katastrofaalista tapahtunut. Viikonloppuisin ja välillä viikollakin kuskaan työmiehiä ja liikennemerkkejä pitkin pitäjiä. Viime lauantaina heräsin aamulla neljältä puhelinsoittoon, tuotko työkaluja tänne 50 kilometrin päähän kun kone hajosi. Siinä se sitten meni minunkin yöni - ja otti aivoon jo tämä yhden yön rehkiminen. Pääsääntöisesti yritän olla kertomatta mitä kivaa tänään olen tehnyt ja minne menossa. Vähintään kerran päivässä epäonnistun surkeasti. Tuntuu vissiin samalta kun äidistä lasten kanssa?

Mutta  - nyt on tosiaan ensimmäinen jakso ohi ja muutama viikko on luvassa toivottavasti vähän rennompaa menoa ja ehkä jopa parisuhdeaikaakin. Elokuun alusta syyskuun loppuun on sitten vuorossa oikeen maraton tätä samaa, ja silloin itkettää viimeistään puolet ajasta. Että ehkä ihan hyvä, että se seuraava IVF siirtyi lähemmäs vuoden vaihdetta. Silloin sentään sataa vaan lunta.

En-ehdi-jäädä-lomalle-kriisi

Nyt on taas se hetki vuodesta. Kesäloman alkuun on 6 kokonaista työpäivää.
Sain eilen siivottua sähköpostikaaoksen - eli muuttettua sen toiseen muotoon. Tarkoittaen sitä, että mulla on yksi A4 paperi, jossa on molemmin puolen kaikki TODO tehtävät ennen lomaa. Lista näyttää pahalta, sähköposti toistaiseksi hyvältä. Postia toki tulee noin 70 kappaleen päivävauhdilla, joten listaa ei pääse liian äkkiä tyhjentämään.

Positiivisesti ajatellen kuusi työpäivää ja muutama tunti päälle on ihan ok tilanne, paitsi. Joku idiootti (eli me ihan itse) päätti järjestää isot bileet juurikin kesälomaa edeltävälle viikonlopulle eikä esim. loma-ajalle. Maanantaina täytyy rynnätä shoppailemaan, heti kun kello lyö kolme. Tyttöjen saunailta on keskiviikkona- eli kotiin pitää kiirehtiä ajoissa, torstaina varmaan vähän särkee päätä eli töihin mahdollisimman myöhään - ajoissa pitää lähteä, jotta ehtii hakea ruokakaupasta kaiken tarvittavan lauantaiksi.  Ajatus siitä, että olen kompensaatioilla perjantain ja keskityn viime hetken järjestelyihin, meni pieleen erään työkiireen vuoksi. Perjantain tapahtuma vie kaiken huomion, ei varmaan ehdi tietokonetta käynnistää ja töistä pitää lähteä heti kun pääsee, koska viimeistään silloin on helvetti valloillaan..

Jäljelle jää - ensi viikon tiistai, sekä puolitoista päivää tälle viikolle, joista yksi kokonainen on jo myyty kokouksille. Pakko varmaan varastaa viikonlopusta ainakin toinen päivä.

En ehi ikinä.
Aika - alkaa - nyt

Häähommia

Jos en oo ehtiny vielä kertoa, niin seuraavat bileet häämöttää nurkan takana,
tai oikeastaan bileputki suorastaan.
Me itse mentiin naimisiin yllätyksellisesti viime uutena vuotena. Yllätyksellisesti siksi, että ei kerrottu kenellekkään mitään koko asiasta ja annettiin vasta jouluaattona hääkutsut lahjaksi perheelle. Kauhean tohinan saattamina sitten viikon päästä oli häät ja loistava ilotulitus. Ihan huippua. Muutama kaveri otti nokkiinsa, kun ei kutsua kuulunut - joten hätäpäissään luvattiin järjestää kesällä uusintaottelu.
Näinollen meillä on sitten hääbileet 5.7. Häissä vieraita oli n.30 ja bileisiin on tulossa tuplat. Eilisen illan vietin tekemällä sitä kuuluisaa exceliä ihan kaikesta, mutta pikkuhiljaa alkaa olla ajatus selvänä siitä mitä minäkin päivänä pitää ostaa ja mitä lauantaina tapahtuu moneltakin. Sanompa vaa, että jos sitä hiton taulukkolaskentaa ei olisi keksitty, olisi ainakin minun elämä aivan kamalaa. Kuulun siihen joukkoon, joka oppii ja omaksuu kirjoittamalla - joten mitään järkevää ei olisi tehtynä jos pitäisi muistin varassa kulkea.

Tänään tilasin paikalliselta suklaamestarilta mustikkakonvehdit ja hääkakku ja kukat on tilattu jo aikapäivää sitten. Ruokapuoli on ulkoistettu vieraille, joten eipä tässä paljon mitään puutu enää - paitsi toteutus. Näistä bileistä lisää ensi viikolla kun se järjestämisen tuska viimein alkaa...tänään taidan keskittyä penkomaan vanhoja valokuvia

Hääkuviot ei suinkaan lopu omiin bileisiin, vaan jatkuu ja jatkuu. Heinäkuun toinen viikonvaihde vietetään puolison serkun häissä Etelä-Suomessa ja seuraava lauantai taas Rovaniemellä häissä. Yhdetkään eivät ole perinteiset hää-häät. Omissa ei ole kirkollista osuutta ollenkaan - pari videon pätkää vihkimisestä näytetään kyllä. Etelän häissä vihkiminen on miljöössä ja seuraavissa on kyseessä liiton vahvistaminen.

Kyllä on rakkautta ilmassa, ihanaa!

Ai nii ja paasto - Päivä III menossa ja olo on jo loistava. Eilen vielä illalla oli tosi heikko olo, mutta sauna auttoi ja tänään on ollut kaikki ok. Huomenna ajattelin tosin alkaa jo nössöilemään ja pikkuhiljaa syömään kiinteitä koska lauantaina ollaan menossa ystävien luokse syömään. Savustettua kalaa ja mansikka- vuohenjuustosalaattia luvassa - NAM! Puoliso ehdotteli, että kokeilisin lomalla 5+2 vaihtoehtoa. Eli paastoilua pari päivää viikossa, ei peräkkäin. Voisi syödä kiinteitäkin halutessaan, kunhan 500 kaloria ei ylity. Ei paha idea - saatan jopa kokeilla, jos on tylsää. Töissä tytöt on kokeilleet ja ihan mukavin tuloksin.

Paasto - päivä I

Päätin viikonvaihteen aikana, että taitaa olla taas aika alkaa huolehtimaan itsestään paremmin. Kesäloma lähestyy ja kalenteri on täysin tyhjä. Aikaa on pakko alkaa käyttämään lenkkeilyyn ja kuntosaliin tai tulen hulluksi neljän viikon aikana. Joulun tietämillä koittaa seuraavan lapsettomuushoidon aika ja siihen on hyvä kerätä voimia mahdollisimman paljon.

Tuumasta toimeen siis!

Tällä hetkellä päällimmäinen fiilis on nälkä- johtunee paastosta. On ollut tapana 2-3 kertaa vuodessa pitää 5-7 päivää kestävä mehupaasto. Ensimmäinen päivä on aina vähän outo, mutta sen jälkeen ei yleensä ole ongelmia ollut - satunnaista päänsärkyä välillä jos ei tajua juoda riittävästi. Nyrkkisääntönä on, että max 500 kaloria menee alas per päivä. Lisäksi juon muutaman litran sitruunavettä ja vihreää- / yrttiteetä oman mielen mukaan. Joskus olen tehnyt suolihuuhtelun, mutta koska syön kuitenkin myös hedelmiä niin elimistö toimii ok, eikä huuhtelua tarvitse välttämättä tehdä. Paastoa pidän ihan puhdistumisen ja turvotuksen hävittämisen vuoksi. Olo on tämän jälkeen aivan huippu ja sitä kivaa fiilistä odottelen nytkin innolla. Jatkan paastoamista 5 - 7 päivää, riippuen omasta fiiliksestä. En missään tapauksessa halua väkisin vääntää vaan lopetan kyllä heti kun kroppa ilmoittaa, että lihapullat olis nyt kivoja. En kylläkään siirry lihapulliin ihan suorilta, vaan ensimmäisenä paaston jälkeisenä päivänä rouskuttelen kasviksia ja saatan syödä jonkin keveän keiton.

Koska rakastan ruoan laittamista, on myös tämä mehujen vääntäminen itse aivan huippuhommaa. En siis missään olosuhteissa hanki mitään kaupan (pahoja) valmismehuja vaan puristan kaiken itse. Rikon perinteisiä sääntöjä kahdessa asiassa; syön hedelmiä ja normaalia lihalientä (en suolatonta)

Päivän mehu-menu on:
Aamiainen: omena-porkkana
Lounas: lihaliemi
Välipala: tomaatti-paprika
II välipala: greippi- appelsiini
Iltaruoka: banaani - appelsiini - porkkana

Olette jonossa

Niin siinä sitten kävi, että haamu hiipui pois ja tilalle tuli puhdas negatiivinen. Kävin jopa ostamassa elämäni ensimmäisen Clearbluen viikkonäytöllisen, johon masentava "ei raskaana" teksi piirtyi hyvin selvästi.Vuoto alkoi eilen sunnuntaina järkyttävien kipujen kanssa, mutta pikkuhiljaa onneksi helpottaa...särkylääkkeitä uppoaa taas kiitettävästi ja olo on heikko. Tänään pääsin elämäni ensimmäistä keraa Ouluun aamun puhelinajalla läpi 25 minuutin jonottamisen jälkeen. Hoitaja otti tiedot ylös ja kirjasi meidät jonottamaan seuraavaa IVF hoitoa, joka ajoittuu tämän vuoden loppuun tai ensi vuoden alkuun. Nyt täytyy yrittää suunnata ajatukset muualle ja keskittyä omaan hyvinvointiin kesän ja syksyn ajan ja kerätä voimia tulevaan koitokseen. Siitä tulee taas pelottavan raskas kamalan suuren lääkekuorman vuoksi.

Perjantaina vietettiin Juhannusta perheen voimin - minun osaltani juhlinta loppui kyllä siihen kun juhannuskokon kanssa alkoivat isot pojat leikkimään. En kertakaikkiaan voi sietää toisten ja oman hengellä leikkimistä. "tää on ihan turvallista" ja "ei tässä kuitenkaan mitään satu" tyyppiset kommentit on todella idioottimaisia aikuisilta ihmisiltä. Mikä ihme siinä on, että aina pitää leikkiä, varsinkin tulella? Samat henkilöt heittelivät pari edellistä kertaa nuotioon tyhjiä spraymaalipurkkeja ym. tavaraa, jotka "räjähtää kivasti". Taaskaan ei osunut kehenkään, niin tilanne oli ihan ok ja meille, jotka asiasta suvaitsimme mainita, voi nauraa räkäisesti. Sain kuulla erittäin rakentavan kommentin: "kun ei ole sinulle ilmoitettu tämän aikataulua, niin sitä ei saa siis tehdä. Ei sovi rouvan aikatauluun niin voi skitsota toisille". Kommentti liittyy siis minun intooni järjestää juhlia ja perheen sisäiseen vitsiin, että joka asiasta pitää olla excel ja edes jonkinlainen aikataulu-runko. Tämän illanvieton kanssa minulla ei kyllä ollut muuta tekemistä, kuin että tulin paikalle - mutta tulipa tämän yhden ihmisen mielipide harvinaisen selväksi. Täytynee jatkossa pysytellä erossa hänen juhlistaan ainakin. Toisaalta, ei mitään isompaa taida olla tulossakaan kun molempien tyttärien lakkiaiset ja hänen omat pyöreät juhlat ehdinkin jo järjestää. - Että se siitä juhannuksesta ja perhesovusta. En varsinaisesti ole kenellekään vihainen enää, mutta meni tuon kommentin myötä maku ja fiilis koko hommasta. Jäin loppuillaksi "tulen herraksi" (kuten ystävällisesti kuulin paljusta minua kutsuttavan) ja odottelin, että pääsen rauhassa kotiin kun muut simahtavat. Kotiuduin kahden aikaan yöllä keskelle teinien kotibileitä, lämmitin saunan ja painuin nukkumaan.

Että olipas vivahteikas viikonvaihde pitkästä aikaa. Lauantai ja sunnuntai menikin sitten kotona telkkaria tuijottaen, ei huvittanut edes juhannustansseihin lähteä.

Hämmästyttää kummastuttaa, 3+3

Minulla on tapana töissä kuunnella musiikkia, jos ympärillä oleva elämä käy liian äänekkääksi.
Musiikki auttaa keskittymään, eikä häiritse työntekoa.

Valitsen yleensä teeman, jota lähden seuraamaan - joskus joku tietty laulaja tai tietty vuoikymmen tms. Youtube on pullollaan huippuja soittolistoja.

Tämän päivän teemana lasten laulut - ja ihanin löytö:

https://www.youtube.com/watch?v=F6e2iBeLxr0

aika kuluu niin hitaasti tällä viikolla...

**

Tulin kotiin, testasin rfsu:n liuskaan ja tuloksena maailman hailakoin haamu.
Mutta ihan sama, onko väriä kunnolla vai ei niin elämäni eka haamu!!! Ei kai 3+3 pitäis mitään vielä näkyäkkään. Ja on se niin näkymätön yksilö, ettei sitä vielä kehtaa miehelle näyttää - pakko hillua tänne kun ei muualle kehtaa =) Jos sitten keskiviikkona uudestaan kokeilisi että näkyykö mitään vai ei...
Ainakin voin kuvitella, että jotain kiinnittymisyritystä on ilmassa
Kertakaikkisen miltään ei kyllä tunnu

Voi oispa...

2+6

Ja Iceman - vasemmalla puolella vähän juilimista tänään  - ei muuta ongelmaa. Eli siis ei tunnu miltään. Aattele - huomenna JO 3+0, jihuu. (säälittävän hauskaa)

Kyllä sitä ihminen saa itsestään kehitettyä käsittämättömän tarkan omiin tuntemuksiinsa kun vaan viittii kuunnella joka hiton risausta.

Hyvä minä.

Yrittäjyyden ydin

Yrittäjän ammatti on tosi outo. Kaikilla on siihen joku mielipide. Hirvittävän usein mielipide on se, että yrittäjät laskee päivät pitkät rahojaan ja miettii mitä seuraavaksi ostais ja lähtistkö jouluna Balille vai Vietnamiin - mutta ei kyllä ainakaan Kanarialle. Jos tämä olisi todellisuus niin miksi yrittäjiä ei ole enempää? Kaikki osaa luetella ne hyvät puolet - saat päättä itse koska olet vapaalla, saat edustaa ja olet oman itsesi herra.

Todellisuus - saat olla vähintään 16 tuntia päivässä töissä ympäri viikon, kuukauden ja vuoden - toista edellinen myös tulevina vuosina - huolimatta siitä onko sinulla vaimoa, lapsia, kuumetta tai muuta "pikkuvikaa". Edustamisella ymmärretään itsensä myymistä - tarjoat yritystoimintasi kannalta tärkeille ihmisille jotakin erikoista. Ongelma on vaan keksiä se "erikoinen" leffa - liian halpaa , kännit - liian tylsää, hohtokeilaus - liian lapsellista, sauna - liian tuttavallista. Päädytään lopulta saunaan + känniin. Sääntö numero yksi on päättää, että töistä ei puhuta. Vähän alasta riippuen saatat saada valita oman vapaapäiväsi - mutta jos olet valinnut jonkun mahdollisimman työlään alan, kuten meidän perheessä on tapana, et ainakaan ole vapaalla silloin kun muut ovat. Sen kerran kun pääset 20 kilometriä kotoa johonkin lomalle saat a) kuunnella kavereilta veetuilua aiheesta vähintään muutaman viikon "yrittäjä taas rällää" ja "hyvähän sinun on ko oot yrittäjä" kumpaakaan näistä ei kuulu, jos olet vapaalla yhtäaikaa kavereiden kanssa, eli viikonloppuna. Jos kuitenkin päätät saunoa ja juoda pullon viiniä ja paistaa pihvin vaikkapa tiistaina niin yllämainittu on varma tapaus - ja jos tästä ei tule riittävän paska fiilis niin muista että b) puhelin pitää olla täysillä 24/7 - jos joku sattuu tarvimaan jotakin. c) jos jotain sattuu niin sinä olet se joka lähdet ongelmaa selvittämään, kas - olenhan yrittäjä. Meillä ei myöskään voida ikinä päättää, että hei lähdetään parin viikon päästä mökille! Meillä päätetään tällaiset asiat muutaman tunnin aikajänteellä - riippuen vähän säätiedotuksesta. Tästä syystä olen opetellut elämään"omaa elämääni" ja olemaan älyttömän onnellinen jos mies pystyykin osallistumaan perhejuhliin, mökki- tai konserttireissuihin - tai vaikkapa joulun viettoon. Pääsiäinen on ainaisesti ei-ei työn vuoksi - ja se taas on yrittäjän itsensä lempipyhä. Välillä itkettää ja harmittaa, mutta toisaalta kokeilin myös sen ensimmäisen vuoden elää siten, että minäkään en mennyt mihinkään jos toinen ei ehkä pääse. Lopputuloksena kaksi kärttyistä ihmistä, ei sosiaalisia suhteita ja viittä vaille kuopattu parisuhde.

Asiaa ei edes helpota se, että olen yrittäjäperheestä ja nähnyt tämän ihanan helvetin toistuvan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ei - aloin jopa itse yrittäjäksi ja täytyy tunnustaa että nautin siitä aivan käsittämättömän paljon. Toisaalta - kun yritystoiminta aikanaan avioeron myötä päättyi olin niin rikki ja poikki että pelkästään nukuin puoli vuotta enkä todellakaan halunnut nähdä yhtään ketään. Ja silti mietin vieläkin silloin tällöin, että jos ihan pienen ravintolan vaan laittaisin tai ihan vähän vaan mainostaisin juhlasuunnittelua...

Kaikesta tästä huolimatta ja juuri siitä syystä oli ihan kamala shokki kun Pekka ilmoitti, että on päättänyt alkaa yrittäjäksi - ja vielä jatkaa meidän perheessä jo aiemmin ollutta toimintaa. Käytin monta hemmetin iltaa ja viikkoa ympäripuhumiseen ja luettelin kaikki kauhuskenaariot mitä keksin. Ei vaikuttanut. Lopulta oli pakko antaa periksi ja alkaa auttamaan. Ensimmäinen vuosi oli aivan kamala - siis ihan painajainen. Keväällä oltiin eron partaalla. Kuitenkin saatiin asioita puhuttua ja päätettiin jatkaa. Siitä lähtien on mennyt paremmin - meillä jopa tasaisemmin kun firmalla =) Ehkäpä juuri se on auttanut kestämään yritystoiminnan ihan kamalat hetket aina välillä.

Jotenkin sitä ei voi ymmärtää sitä viehätystä kun katsoo toista ihmistä, joka on taas tehnyt 36 tuntia putkeen työtä pakkasessa - tulee kotiin ja nukahtaa vain herätäkseen neljän tunnin jälkeen tekemään saman uudestaan. Ja toisaalta, ymmärrän aivan täysin.

Olen hullun ylpeä siitä, että olen itse ollu yrittäjä ja olen vielä ylpeämpi siitä että saan nyt olla yrittäjän puoliso. Yrittäjän kokemuksella voin myös rehellisesti sanoa, että tässä kelkassa ei olisi pysynyt ihminen, jolla ei ole kunnollista kokemusta yrittämisestä ja sen vaatimuksista.
Vaikka tämä onkin silkkaa helvettiä välillä, kyllä tässä on myös ne käsittämättömät voiton hetket, joita ei vaan muualta saa.

Hurraa!

Fifty - Fifty

Itku-potku-raivareiden ja totaalisen romahtamisen jälkeen päätin kuitenkin ryhdistäytyä. Perjantaina antauduin ruoanlaitolle ja askartelin sinisimpukoita valkoviinissä, vartaista kasviksista ja porsaan sisäfileestä sekä jälkkäriksi marjoja ja mascarponevaahtoa. Kutsuin mukaan vieraita ja kylkeen reippaasti valkoviiniä ja illalla vielä Kake Randelinin keikka niin johan oli maailma heti taas parempi =) Lauantaina lähdin "vahtimaan lapsia" kotiin kun vanhemmat suuntasivat aurinkoon Etelä-Eurooppaan. Meidän perheen lapset on 15 ja 17 (ja puoli) vuotiaita, niin niissä ei kovin vahtimista ole.

Maanantaina aamulla hyppäsin vekottimeen kello kuusi ja pörhälsin OYSsiin ja lisääntymistieteen yksikköön. Sain hoitajan häirittyä kesken puhelinajan (sori teille, jotka jonotitte) ja sanoin että tulin sitten kysymään että siirretäänkö vai ei. Hoitaja oli hieman hämmentynyt, että ajelinko oikeasti 500 kilometrin mutkan huvikseen tuon kysymyksen takia. Kyllä. No, ei auta muuta kun ottaa alkio sulamaan ja tervetuloa siirtoon kello 14.20 - soitetaan jos tulee jotakin. Tiesinhän minä, että 50% todennäköisyys on siihen, että alkio selviää sulatuksesta (ajattelin kyllä juurikin toisin päivn) joten edessä oli stressaavat tunnit. Sparrasin itseäni koko ajan siihen, että jos/kun kaikki menee väärin niin ainakin on pakkanen tyhjä ja päästään uuteen jonoon heti tänään jo eikä vasta parin viikon päästä tai syyskuussa.

Tunnit kuluivat ja mitään ei kuulunut. Oikein ärsytti lähteä ajamaan keskustasta takaisin kohti sairaalaa - jotenkin ajattelin että hitto kun unohtivat soittaa ja joutuu turhaa ajamaan sinne (vaikka olisin jokatapauksessa ajanut sitä kautta kun tuo 4-tien ramppi on siinä vieressä). Puoli kolmelta hoitaja pyysi minut sisälle ja pyysi ottamaan pöksyt pois. Siis selviskö se meidän non-top rääpäle oikeasti?! Joo - oikein nätisti on selvinnyt. Ookke. Siirto oli helppo ja kivuton. Mukaani sain Lutinus reseptin ja käskyn elää "no, tiedäthän sinä miten raskaana olevat elää". Hoitaja toivotti takaisin tervetulleeksi kun haluamme seuraavan lapsen. Miten ihastuttavan optimistista.

Mutta, nyt sitä ollaan raskaana, ainakin kymmenen päivää - tänäänhän on siis ruhtinaallisesti 2+4 =)

Testippäivä on juhannusperjantai - eikös ne juhannuslapset ollu ennen muinoin muotia? Olen kyllä taas päättänyt, että kun selvitti kerta tuo fifty- fifty tilanteen jo kertaalleen niin saa luvan kyllä selvitä loppuun saakka.

Tänään on IHAN PASKA päivä

Aamulla odotin vaan, että kello tulee yksi ja pääsen viimein soittamaan OYSsiin siirtoaikaa maanantaille. Yllätys, yllätys - puhelinvastaaja ilmoittaa että soittoaika on peruttu koulutuksen vuoksi. Siis mitä helvettiä?! Jo toista päivää peräkkäin. Meillähän tilanne on sillätavalla "helppo" että ei ole tähän kiertoon mennyt mitään lääkkeitä, mutta mitä niille jotka on piikittäneet itsensä turvoksiin ja nyt ei pääsekkään hoitoon, kun henkilökunta on kouluttautumassa. En kestä. ( ja joo, joku on varmaan suunnitellu tämän ihan hyvin, mutta)

Meille tämä tarkoittaa sitten seuraavaa - siirto pitäisi olla maanantaina - soittoaika alkaa kello 9. En ole tähän saakka vielä ikinä päässyt läpi tuohon aikaan. Jos sattuu vahinko ja pääsen läpi niin a) asutaan 300 kilometrin päässä b) saako ne meidät tungettua samalle päivälle siirtoon? c) Kauan se pakkasukko oikeen sulaa?!? d) pitääkö mejän lähteä sunnuntaina Ouluun kytäämään josko päästäis huomenna - tai mennä aamulla käymään polilla varaamassa aikaa henk.koht?

Siirto tiistaina saattaa onnistua - mutta ovulaatiosta on kulunut jo niin kauan että tuskin suostuvat tekemään. Täytyy yrittää kuitenkin taistella että tekisivät. Ymmärrän, että menee varmaan yksi alkio hukkaan - mutta jos nyt ei tehdä siirtoa niin vastassa on kesätauko ja seuraava mahdollisuus PASsiin on sitten elokuussa. Jos se ei onnistu niin syyskuussa päästään jonoon ja IVF siirtyy maalis-huhtikuulle. Ei kuukaudella - kahdella sinänsä väliä, mutta menetetään lääkekaton hyöty ja laskua tulee taas tonni enemmän. Ja juu - ei tätä rahassa mitata, mutta nyt ottaa aivoon kaikki.

Tähän mennessä (siis kirjoittaessani edellistä kappaletta) olen tullut siihen päätelmään, että vaihtoehto d) on paras. Vielä pitää saada mies uskomaan sama asia.

Voi *ittu sentään. Ja hyvää viikonloppua kaikille

Tänään ON kiva päivä

Kello on iltasella kahdeksan, istua  möllötän taas terassilla ja on aivan ihanaa, ettei enää ole kuuma.
Työpäivä oli kammottavan hektinen, mutta onneksi pääsin jo kuuden maissa kotiin. Pekka lähti poikien kanssa saunomaan ja minä jäin kesävieraan kanssa kotiin. Tyttöystäväni muutti meille kesän ajaksi enemmän ja vähemmän sohvamajoitukseen. Rouva odottaa esikoistaan ja on ihana päästä seuraamaan viimeistä kolmannesta näin lähietäisyydeltä.

Töistä tullessa piti tietysti ensimmäisenä hyökätä vessaan ja niinhän se digi viimein hymyili - on kp16. Huomenna soittelemaan aamusta heti sairaalaan siirtopäivää!

Toinen huippuasia, mikä tänään tapahtui oli, että sain puhelun asianajajalta. Pääsin penkomaan sähköpostiani ja etsimään todistusaineistoa ex-puolisoa vastaan oikeudenkäyntiin. Olen todistajana parin viikon päästä ja teen sen kyllä äärimmäisen mielelläni!!! Kuten kuvasta näkyy, ei ihan hirveästi ole sympatioita entiseen elämään =) Tästä aiheesta lisää viimeistään sitten oikeudenkäynnin aikaan.

Nyt suitsait saunaan, mekko päälle ja Suvi Teräsniskaa katsomaan. Voi kun vielä löytäisin pyörän avaimen niin ei tarttis mennä autolla - kävellä ei jaksa -

Ja hei! Siivous on tehty!

Epäonnistuin surkeasti

Intoa puhkuen menin eilen työpäivän päätteksi kotiin (liukumilla jopa aiemmin kun yleensä, koska oli niin paljon tekemistä) Käytiin puolison kanssa tyhjentämässä Gigantti ja ruokakauppa ja lähdettiin kotiin tekemään ruokaa.

Ensinnäkin Gigantista tarttui mukaan "tarjoustelkkari" sekä minulle uusi puhelin - kumpaakaan ei varsinaisesti oltaisi edes tarvittu, mutta onhan se kiva. Ja etenkin kun on oletettavissa, että Pekka muuttaa olohuoneeseen kuukaudeksi kun iki-ihanat jalkapallon ämmämmät alkaa. Puhelimesta tykkään kovasti, mutta olisin elänyt edellistenkin kanssa ihan hyvin. Kaikki muita stressasi enemmän se, että olin kahden puhelimen loukussa (työ & oma) - nyt ei ole enää sitä ongelmaa.

Seuraava kauppa oli apteekki, josta haettiin ovistestejä, että pärjätään loppukierto. Hinnat nousee niissäkin ihan kohisemalla. ClearBluen laatikko maksoi 43€ - järkyttävän hintaista. Samaan syssyyn vielä Pekan vitamiinit ja närästyslääkkeet ja mulle ryttyrasvaa niin taas oli satanen selällään.

Vaikka rakastan ruoan laittamista, inhoan ruokakaupassa käymistä. Silloin tällöin sekin on aivan mahtava hommaa, mutta se vaatii pari tuntia aikaa ja "jonkun ison kaupan". Meillä suositaan Lidliä, siellä on meille sopiva valikoima ja edullisempaa kuin naapurin Prismassa. Minun taktiikkani on käydä isosti kaupassa kerran kuussa ja sitten jos on pakko niin kuukauden aikana käydään hakemassa täydennystä, lähinnä kasviksia tai kahvimaitoa ja tuoretta kalaa (tai suklaata). Näin ollen sain kerättyä kärryni täyteen ja yhdessä kannettiin kaikki 6 ruokapussia autoon. Samaan aikaan kassalla ollut tuttu pariskunta hieman hymyili tavarapaljoudelle...kotona pakkanen ja kaappi täyteen. Ja ruuan laittoon. Löydettiin kaupasta siikaa ja nautittiin sitten erittäin maistuva savustettua siikaa & vuohenjuustosalaattia - illallinen.

Illallisen jälkeen OLI TARKOITUS tehdä siivousprojekti loppuun, mutta jotenkin vähän väsytti. Käperryin uudelle ulkosohvalle viltin mutkaan ja kun heräsin oli kello yhdeksän. Minua ei herätetty, koska sillä välin oli kätevästi saatu kytkettyä uusi töllötin ja siirrettyä vanha makkariin. Siirryin sänkyyn, katsoin elokuvan ja nukahdin uudestaan. Ja aamullakin vielä väsytti niin, että myöhästyin töistä.

Jos tänään taas uusi yritys??

1.IVF, 1.PAS

Tänään oli ensimmäisen IVF hoidon ainokaisen PASsin ainoa kontrolliultra.
Pari viikkoa sitten soitin Ouluun ja ilmoittauduin hoitoon. Oli aika kova llätys, että hoitaja sanoi tämän kierroksen menevän oman kk-kierron mukaan. Siis että ei mitään tukilääkitystä? Todella outoa. Toisaalta- paremmat onnistumisprosentit on ilmeisesti tässä vaihtoehdossa, mutta jotenkin sitä ei vaan osaa luottaa omaan kroppaansa sitä vertaa että osaisin innostua asiasta.
Tänään, kp14 oli sitten LKSsä kontrolliultra ja sain taas yllättyä. Limakalvot kunnossa ja jopa johtofolli löytyi (14mm) Tarkoittaen sitä, että ovulaatio ylipäänsä näyttää tapahtuvan ja oletettavasti keskiviikko-perjantai välillä. Meillä on siis pakkasessa yksi non-top yksilö, josta tarkempia speksejä ei ole. Oletettavasti siirto on ensi viikon maanantaina tai tiistaina. Tulokset saadaan juhannusviikolla.
Jos tästä(kään) ei tärppää niin siirrytään jonottelemaan seuraavaa IVF - hoitoa, joka ajoittuu satumaisella mäihällä tämän vuoden loppuun, mutta todennäköisesti 2015 tammi-helmikuulle.

Tulevan mummon huumorintaju on paikoin melko musta - joten hän luonnollisesti toivoo tämän huurunenän olevan "tö yksilö", ihan vaan siksi että voi sitten joskus kertoa lapsenlapselleen että tää on kertaalleen pakastettu ja voisi olla puoli vuotta vanhempi, jos täti laboratorion täti olisi valinnut toisin. Mummothan on kyllä vähän höppäniä, mutta tämä on kyllä tosi pahasti vinksallaan =)

Possut siivoaa

Tykkään kovasti siitä, että paikat on järjestyksessä ja joka paikassa on siistiä. Todellisuudessa olen armotta aivan liian laiska että tämä haavekuva toteutuisi. Puolisoni on samaa maata, sillä erotuksella että hän siivoaa vielä vähemmän kuin minä. Meillä tehokkain tapa siihen että viikkosiivous tapahtuu on seuraava. Olen jo pari päivää miettinyt, että pitäisi siivota, mutta "on niin kiire" etten ole vielä ehtinyt. Mies huomauttaa asiasta parin päivän ajan - ensimmäisellä ja toisella kerralla komennan kipakasti ihan itse etsimään imurin ja kysyn ystävällisesti tietääkö hän missä meillä on paikka nimeltä siivouskomero (en usko että tietää) - ja lopulta suutahdan ja siivoan koko kämpän. Vähän monimutkainen, mutta ihan toimiva tapa. Silloin tällöin on hyvä myös kutsua ihmisiä kylään ja silloin on pakko siivota.

Reilu viikko sitten päätettiin, että vaihdetaan kahden makuuhuoneemme paikkaa keskenään. Meille on tulossa kesävieras ja hänelle tarvitaan tilaa. Tuumasta toimeen. Ensimmäisenä iltana saatiin sänky uuteen makkariin (johon ei sitten muuta mahdukaan) ja ajeltiin pitkin kyliä hakemassa erinäisiä hyllyköitä, jotka olimme ostaneet torista uuteen toimistoon. Toisena päivänä alettiin pikkuhiljaa kasata toimiston puolta kuntoon - illan päälle päätettiin yhtäkkiä vaihtaa myös olohuoneen järjestystä, tässä samalla. Illalla oli jääkiekon MM-finaali jota lähdettiin katsomaan ystäväpariskunnan luokse. He ovat myös uudistaneet kotiaan viime kuukaudet ja tällä kertaa uusinta uutta oli puutarhakalusteet.Mitä pitempään muovirottinkikalusteita katseli ja niissä istui, sitä paremmalta ne tuntuivat. Joten - siivouspäivä numero kolme ja myös me roudasimme Tokmannilta vastaavan kaluston kotiin, kylläkin vasta pihalle. Siivouksen osalta kolmospäivä oli huono, pesin pyykkiä ja vaihdoin oman vaatekaapin makuuhuoneesta toiseen, ei tapahtunut käytännössä mitään. Päivä nro 4 olikin sitten tehokas! Päätettiin kasata uudet puutarhakalusteet ja siinä vierähtikin pari tuntia. Jotta kalusteet saatiin mahtumaan piti tietysti siivota terassi muusta romusta. Päätettiin fiksusti viedä tavarat ulkovarastoon, joka piti ensin siivota, että sinne mahtuu...päivän positiivinen ylläri on se, että pyykit loppu! Olen siis hienosti pessyt suuunnilleen kaiken, mitä olen saanut kämpästä irti - verhoja ja sohvanpäällisiä myöten.

Seuraavana päivänä homma jatkuu edelleen - vuorossa eteisen "romukaappi", puolison vaatekaapin inventaario, keittiöstä kodinkoneiden irrotus ja taustojen pesu ja imurointi. Tavaraa kannetaan älyttömästi eestaas - kierrätykseen, roskiin, varastoon, hallille. Turnausväsymys alkaa vaivata, ja huomataan viimein, että taisi karata käsistä tämä projekti. Koittaa perjantai ja uusi sohva saapuu, muuta ei sitten tapahdukaan. Viikonloppu vierähtää lakkiaisissa ja niistä toipuessa.

Lopputulos? Tänään on maanantai ja hemmetin mones siivouspäivä. Kämppä näyttää aivan kammottavalta, kun tavarat ei ole löytäneet vielä paikkojaan. Yritän ajatella positiivisesti, jos tänään illalla on älyttömän reipas niin saisi kaiken paikalleen ja huomiselle jäisi enää verhojen silitys?

Jännä nähä, ei ainakaan huvita enää siivota yhtään.