Yrittäjän ammatti on tosi outo. Kaikilla on siihen joku mielipide. Hirvittävän usein mielipide on se, että yrittäjät laskee päivät pitkät rahojaan ja miettii mitä seuraavaksi ostais ja lähtistkö jouluna Balille vai Vietnamiin - mutta ei kyllä ainakaan Kanarialle. Jos tämä olisi todellisuus niin miksi yrittäjiä ei ole enempää? Kaikki osaa luetella ne hyvät puolet - saat päättä itse koska olet vapaalla, saat edustaa ja olet oman itsesi herra.
Todellisuus - saat olla vähintään 16 tuntia päivässä töissä ympäri viikon, kuukauden ja vuoden - toista edellinen myös tulevina vuosina - huolimatta siitä onko sinulla vaimoa, lapsia, kuumetta tai muuta "pikkuvikaa". Edustamisella ymmärretään itsensä myymistä - tarjoat yritystoimintasi kannalta tärkeille ihmisille jotakin erikoista. Ongelma on vaan keksiä se "erikoinen" leffa - liian halpaa , kännit - liian tylsää, hohtokeilaus - liian lapsellista, sauna - liian tuttavallista. Päädytään lopulta saunaan + känniin. Sääntö numero yksi on päättää, että töistä ei puhuta. Vähän alasta riippuen saatat saada valita oman vapaapäiväsi - mutta jos olet valinnut jonkun mahdollisimman työlään alan, kuten meidän perheessä on tapana, et ainakaan ole vapaalla silloin kun muut ovat. Sen kerran kun pääset 20 kilometriä kotoa johonkin lomalle saat a) kuunnella kavereilta veetuilua aiheesta vähintään muutaman viikon "yrittäjä taas rällää" ja "hyvähän sinun on ko oot yrittäjä" kumpaakaan näistä ei kuulu, jos olet vapaalla yhtäaikaa kavereiden kanssa, eli viikonloppuna. Jos kuitenkin päätät saunoa ja juoda pullon viiniä ja paistaa pihvin vaikkapa tiistaina niin yllämainittu on varma tapaus - ja jos tästä ei tule riittävän paska fiilis niin muista että b) puhelin pitää olla täysillä 24/7 - jos joku sattuu tarvimaan jotakin. c) jos jotain sattuu niin sinä olet se joka lähdet ongelmaa selvittämään, kas - olenhan yrittäjä. Meillä ei myöskään voida ikinä päättää, että hei lähdetään parin viikon päästä mökille! Meillä päätetään tällaiset asiat muutaman tunnin aikajänteellä - riippuen vähän säätiedotuksesta. Tästä syystä olen opetellut elämään"omaa elämääni" ja olemaan älyttömän onnellinen jos mies pystyykin osallistumaan perhejuhliin, mökki- tai konserttireissuihin - tai vaikkapa joulun viettoon. Pääsiäinen on ainaisesti ei-ei työn vuoksi - ja se taas on yrittäjän itsensä lempipyhä. Välillä itkettää ja harmittaa, mutta toisaalta kokeilin myös sen ensimmäisen vuoden elää siten, että minäkään en mennyt mihinkään jos toinen ei ehkä pääse. Lopputuloksena kaksi kärttyistä ihmistä, ei sosiaalisia suhteita ja viittä vaille kuopattu parisuhde.
Asiaa ei edes helpota se, että olen yrittäjäperheestä ja nähnyt tämän ihanan helvetin toistuvan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ei - aloin jopa itse yrittäjäksi ja täytyy tunnustaa että nautin siitä aivan käsittämättömän paljon. Toisaalta - kun yritystoiminta aikanaan avioeron myötä päättyi olin niin rikki ja poikki että pelkästään nukuin puoli vuotta enkä todellakaan halunnut nähdä yhtään ketään. Ja silti mietin vieläkin silloin tällöin, että jos ihan pienen ravintolan vaan laittaisin tai ihan vähän vaan mainostaisin juhlasuunnittelua...
Kaikesta tästä huolimatta ja juuri siitä syystä oli ihan kamala shokki kun Pekka ilmoitti, että on päättänyt alkaa yrittäjäksi - ja vielä jatkaa meidän perheessä jo aiemmin ollutta toimintaa. Käytin monta hemmetin iltaa ja viikkoa ympäripuhumiseen ja luettelin kaikki kauhuskenaariot mitä keksin. Ei vaikuttanut. Lopulta oli pakko antaa periksi ja alkaa auttamaan. Ensimmäinen vuosi oli aivan kamala - siis ihan painajainen. Keväällä oltiin eron partaalla. Kuitenkin saatiin asioita puhuttua ja päätettiin jatkaa. Siitä lähtien on mennyt paremmin - meillä jopa tasaisemmin kun firmalla =) Ehkäpä juuri se on auttanut kestämään yritystoiminnan ihan kamalat hetket aina välillä.
Jotenkin sitä ei voi ymmärtää sitä viehätystä kun katsoo toista ihmistä, joka on taas tehnyt 36 tuntia putkeen työtä pakkasessa - tulee kotiin ja nukahtaa vain herätäkseen neljän tunnin jälkeen tekemään saman uudestaan. Ja toisaalta, ymmärrän aivan täysin.
Olen hullun ylpeä siitä, että olen itse ollu yrittäjä ja olen vielä ylpeämpi siitä että saan nyt olla yrittäjän puoliso. Yrittäjän kokemuksella voin myös rehellisesti sanoa, että tässä kelkassa ei olisi pysynyt ihminen, jolla ei ole kunnollista kokemusta yrittämisestä ja sen vaatimuksista.
Vaikka tämä onkin silkkaa helvettiä välillä, kyllä tässä on myös ne käsittämättömät voiton hetket, joita ei vaan muualta saa.
Hurraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti