Itku-potku-raivareiden ja totaalisen romahtamisen jälkeen päätin kuitenkin ryhdistäytyä. Perjantaina antauduin ruoanlaitolle ja askartelin sinisimpukoita valkoviinissä, vartaista kasviksista ja porsaan sisäfileestä sekä jälkkäriksi marjoja ja mascarponevaahtoa. Kutsuin mukaan vieraita ja kylkeen reippaasti valkoviiniä ja illalla vielä Kake Randelinin keikka niin johan oli maailma heti taas parempi =) Lauantaina lähdin "vahtimaan lapsia" kotiin kun vanhemmat suuntasivat aurinkoon Etelä-Eurooppaan. Meidän perheen lapset on 15 ja 17 (ja puoli) vuotiaita, niin niissä ei kovin vahtimista ole.
Maanantaina aamulla hyppäsin vekottimeen kello kuusi ja pörhälsin OYSsiin ja lisääntymistieteen yksikköön. Sain hoitajan häirittyä kesken puhelinajan (sori teille, jotka jonotitte) ja sanoin että tulin sitten kysymään että siirretäänkö vai ei. Hoitaja oli hieman hämmentynyt, että ajelinko oikeasti 500 kilometrin mutkan huvikseen tuon kysymyksen takia. Kyllä. No, ei auta muuta kun ottaa alkio sulamaan ja tervetuloa siirtoon kello 14.20 - soitetaan jos tulee jotakin. Tiesinhän minä, että 50% todennäköisyys on siihen, että alkio selviää sulatuksesta (ajattelin kyllä juurikin toisin päivn) joten edessä oli stressaavat tunnit. Sparrasin itseäni koko ajan siihen, että jos/kun kaikki menee väärin niin ainakin on pakkanen tyhjä ja päästään uuteen jonoon heti tänään jo eikä vasta parin viikon päästä tai syyskuussa.
Tunnit kuluivat ja mitään ei kuulunut. Oikein ärsytti lähteä ajamaan keskustasta takaisin kohti sairaalaa - jotenkin ajattelin että hitto kun unohtivat soittaa ja joutuu turhaa ajamaan sinne (vaikka olisin jokatapauksessa ajanut sitä kautta kun tuo 4-tien ramppi on siinä vieressä). Puoli kolmelta hoitaja pyysi minut sisälle ja pyysi ottamaan pöksyt pois. Siis selviskö se meidän non-top rääpäle oikeasti?! Joo - oikein nätisti on selvinnyt. Ookke. Siirto oli helppo ja kivuton. Mukaani sain Lutinus reseptin ja käskyn elää "no, tiedäthän sinä miten raskaana olevat elää". Hoitaja toivotti takaisin tervetulleeksi kun haluamme seuraavan lapsen. Miten ihastuttavan optimistista.
Mutta, nyt sitä ollaan raskaana, ainakin kymmenen päivää - tänäänhän on siis ruhtinaallisesti 2+4 =)
Testippäivä on juhannusperjantai - eikös ne juhannuslapset ollu ennen muinoin muotia? Olen kyllä taas päättänyt, että kun selvitti kerta tuo fifty- fifty tilanteen jo kertaalleen niin saa luvan kyllä selvitä loppuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti