Plussattua elämää

No nyt se sitten on totta, sitä ollaan paksuna.
Miltäkö tuntuu? Ei miltään. Ei yhtään miltään. henkisesti tietysti tuntuu...hassulta. Ei tätä kyllä hahmota yhtään. Ehkä sitten ultrassa? Jokainen vähänäkään erilainen tuntemus kyllä rekisteröityy johonkin ja kaikkea kuulostelee eri tavalla, mutta oikeasti ei tunnu mitenkään poikkeavalta. Kylläpä sitä ehtii.

Kaikkiaan tämä kulunut 4 päivää on ollut varmasti elämäni pisin aika. Lauantaiaamun plussasta tähän hetkeen asti aika on kulunut matelemalla. Kaikki tuntuu jotenkin hitaammalta ja ei malta odottaa, että aika kuluu. Että näkee sykkeen, että raskaus menee hyvin, että syntyy lapsi. tai kaksi, mistäs sitä tietää. Ymmärrän hyvin puheet siitä, että nyt se odottaminen vasta alkaa. Toisaalta, ei minua kyllä pelotakaan. Yhtään. Olen toki näiden tuntien ja päivien aikana mittinyt sata kertaa sitä, että joku menee huonosti ja lasta ei tulekaan. Mutta en sitten kuitenkaan jaksa innostua piruista. Jotenkin on hyvä ja luottavainen fiilis - jos kerta piti kymmenen vuotta tapella, että tuon itiön sai tarttumaan kiinni niin saa sitten luvan kanssa pysyä paikallaan. Ja jos jotain sattuu, niin sillehän ei mitään sitten voi.

Mehän ollaan kerrottu jo tähän mennessä sisaruksille ja isovanhemmille. Pari kaveriakin tietää. Enkä kyllä jaksa stressata lopuista kertomisistakaan yhtään. Ihan ok, jos malttaa olla hiljaa ultraan saakka- mutta itseni tuntien en malta kuitenkaan. Meillä on kyllä tytyjen ruokailta tulossa 12.12 ja siellähän sitä sitten kärähdetään huolella, minä kun olen yleensä aina ensimmäisenä viinilasi kädessä jos siihen on mahdollisuus. Ultra tulossa 11.12 ja sittenhän sen tilanteen näkee.

Kipeitä tissejä ja pöntön halailua ootellessa. Eniten ressaa kaikki joulupöydän herkut, joihin ei voi nyt koskea. yhyy. suuret on murheet ihmisellä

Oireilua piinapäiviltä

Tässäpä listaa tähän saakka - täydentelen kun päästään eteenpäin matelevia päiviä


pp0, 2+2, kp 25
- helppo ja kivuton siirto klo 10.30. Mukaan sain ensimmäisen ultrakuvan (koomista)
- väsyttää
- tissit kipeät (pregnyl)

pp1, 2+3, kp 26
- vähän vatsaa juilii
- väsyttää, nukkumaan klo 2130
- yöllä pitää herätä vessaan (ei tapahtdu normaalisti koskaan)
- tissit kipeät (pregnyl)

pp2, 2+4, kp 27
- yöllä pissalle taas
- tissit kipeät (pregnyl)
- alavatsa ja alaselkä tosi kipeitä yöllä --> otan 1mg Panadolin ja saan nukuttua
jatkuu koko päivän, mutta ei niin kovana
- voiko punktio vieläkin vaikuttaa? Johtuuko Pregnylistä?  Kiinnittymiskipuja ei kyllä voi olla vielä ymmärtääkseni

pp3, 2+5, kp 28
- tarvii päiväunet
- yön vessareissusta jo rutiini klo 5

pp4, 2+6, kp 29
- aamulla krapulafiilis
- hengästyttää portaissa

Ensimmäinen odotuksen ja odottamisen täyteinen viikko takana. Tässä vaiheessa fiilis on hyvä ja kuulosteleva. Lutinukset vähän tympäsee, mutta ne ei sentään satu mihinkään. Raivostuttava niitä on kyllä laittaa. Niissä kyllä se ero edellisiin kertoihin nähden, että nyt ne "häviää" johonkin, eikä sitä sidosainettakaan näy missään? Wiööd. Mahtavat tsempitykset saatu kaikilta, joten tästä on hyvä jatkaa. Tiedän jo nyt, että ensi viikon lopulla fiilikset pyörii jo vahvasti testaamisessa.

pp5, 3+0, kp 30
- Pregnyl alkaa pikkuhiljaa olla hävinnyt, joten tällä viikolla voi alkaa kuulostelemaan "oikeita" kiinnittymiskipuja
Ei tunnu kertakaikkisesti miltään  <3  ihan normi fiilis.

pp6, 3+1, kp 31
Iltaa kohti ehkä väsyttää taas astetta enemmän. Levottomia unia- oli ahistavaa oloa ja seksiä ja kaikkea muuta normaalista poikkeavaa, juoksin 11,3 (!) km lenkin Elastisen kanssa, tapasin vanhan mummoni kenen kanssa en ole missään tekemisissä jne.. Iltapäivällä alkaa taas rinnat menemään kipeämmäksi. Sehän voi tarkoittaa kumpaa vain- lähestyvää vuotoa tai plussaa. Kotiin pääsin viimein kahdeksalta ja loppuilta meni palelun merkeissä. Tämäkin tässä vaiheessa positiivinen merkki. Tavallaan tämä on ihanaa kuulostella kaikkea ja toisaalta vihaan itseäni, että suhtaudun kaikkeen vähänkin poikkeavaan aina tässä vaiheessa näin yltiöpositiivisesti. Illan päättää elokuva - jonka huomaan olevan tosi hyvä, mutta josta näen perinteisesti vain ensimmäiset 10 minuttia, koska unihiekka yllättää.

ps. Kaaduin jäätiköllä suorin vartaloin ja löin takaraivon. Onneksi oli nuttura niin isku ei ollut niin paha. Palkinnoksi päänsärky loppuillaksi...

pp7, 3+2, kp 32
Tyypillisesti kp 1- ei kuitenkaan tänään...
Aloitan tänään testauksen - itselleni selitän, että ihan vaan "tutkimuksellisista" syistä.
RFSU - viivanpaikka (nega)

pp8, 3+3, kp33
Kaikki kunnossa, tuntuu aivan normaalilta. Maltoin olla testaamatta aamulla.
Pessimisti pakkasi käsilaukkuun parit eri särkylääkkeet ja kk-siteet - jos nyt sattuu vuoto alkamaan.

pp9, 3+4, kp34
Koetestaus vol 2. Pregcheck liuska
aamulla heräsin jo kuudelta. Testasin heti, ja tuloksena plussa! Ihan kamala horkka päälle ja paniikki että ei oo tosi! Herätin miehen ja yhdessä ihmeteltiin viivoja. Äitini sain herätettyä vasta parin tunnin päästä ja siinä sitten itkeskeltiin koko perhe ja syötiin nannapuuroa.. iltapäivällä varmistin vielä digillä ja tuloksena: Raskaana 1-2. Elämäni ensimmäinen kerta. Uskomatonta.
ja olo? Täysin normaali. Ei tunnu miltään poikkeavalta. Huh, mikä päivä.

Illalla palelee ihan älyttömästi, taas. Aamuyöllä saan vähentää flanelliyöpaitaa ja villasukkaa vähemmäksi, kun tuntuu että tukahtuu.

pp10, 3+5, kp 35
Aamupalan jälkeen huono olo. Ei mitenkään oksetusolo, mutta etova kuitenkin.
Normihommia. Iltasella palelee taas. Ilman saunaa elämä on kamalaa...

pp11, 3+6, kp36
Koetestaus vol 3. Pregcheck liuska - viiva näyttää yhtä vahvalta kuin edellinenkin, ei muutoksia.
Soitto sairaalaan ja ajanvaraus varhaisultraan, joka on 11.12 (7+2)
Illalla saunana tarvetta, salin jälkeen maha tuntuu oudolta.
Normaali olotila

pp12, 4+0, kp37
Rinnat kipeytyy pikkuhiljaa.
Normaali olo.

pp13, 4+1, kp38
Koetestaus vol 4. Pregcheck liuska - viivat vahvistuneet mukavasti.
Ei tunnu vieläkään miltään! En kyllä oikeastaan vielä uskokaan koko tilannetta. äitini kysyi tänä aamuna, että koska ajattelin alkaa uskomaan. En tiedä. Ehkä sitten ultran jälkeen?

pp14, 4+2, kp 39
Virallinen testipäivä, kaksi viikkoa siirrosta

2. IVF punktio ja siirto

Viimein koitti aivan mahtava päivä, eli maanantai! Mahtavan päivästä teki se, että se oli täysin lääkkeetön päivä ensimmäistä kertaa iäisyyteen...uskomatonta. Ihan voittajafiilis kyllä.
Muru pisti irrotuspiikin sunnuntaina kello 23 ohjeen mukaan ja sitten vaan ooteltiin tiistaiaamua.

Edellisellä kerralla meillä oli IVF:ssä tosi huono vaste ja punktiossa saatiin kerättyä 8 yksilöä, joista viidessä oli solu - joista kolme hedelmöittyi. Noista ei yhtään ollut TOP- alkoita, joten siirrettiin kaksi ja yksi pakastettiin. Tuoresiirrosta tai PASsista ei tullut plussaa kummastakaan.

Tiistai aamuna lähdettiin ajamaan kohti Oulua viideltä. Jännitti taas, vaikka ei kovin paljoa. Toimenpide ei jännittänyt yhtään ja tällä kertaa en pahasti panikoinut edes kanyylin laittamista (tosi oleellinen pelko tässä vaiheessa) Eniten mietitytti munasolujen määrä. Tehtiin matemaattisia laskentoja ja päädyttiin seuraavaan: Oletettavissa on 11 yksilöä, jos niistä vaikka puolessa olis solu niin se on 6 ja sitten jos tosi hyvin käy niin niistä hedelmöittyis neljä ja siirretään 2 joten pakkaseen jäis yksi tai kaksi. Tavoitteena oli: 1. päästä tuoresiirtoon, 2. saada pakkaseen täytettä.

OYSsissa sain esilääkityksen (1mg Panadol, joku vahvempi särkylääke ja diapam) kanyylin käteen ja hetki lepoa. Mukavasti kolmen vartin aikana lääkkeet vaikutti ja pääsin yhdeksältä hoipertelemaan jakkaralle. Housut jalassa. Hoitaja kysyi, että mitäpä luulet, olisko helpompi operoida ilman noita... vähän kuuppa sekasin... Toimenpide alkoi, sain ensimmäisen annoksen kipulääkettä suoneen (vissiin jotain morffiinia kun menee päähän ihan holtittomasti sekunnissa) ja lääkäri puudutti molemmat munasarjat (ai)
Punktio itsessään sattui, mutta pystyin olemaan paikallaan. Kipulääkettä jouduttiin lisäämään ensimmäisen munasarjan jälkeen. Noin vartin homma ja kaikki hyvin. Päiväunien aika heräämössä. Oikea munasarja oli tosi kipeä heti punktion jälkeen ja jouduin ottamaan siihen vielä muutaman särkylääkkeen. Lopulta saatiin tulos: kahdeksasta löytyi solu. Sitten vaan kotiin odottelemaan torstaita. Saa tulla kymmeneltä, ellei soittoa kuulu.

Sitten alkoikin ekat piinapäivät. Puhelin kädessä sai kävellä jokapaikkaan. Kuoleeko ne solut tänään vai huomenna? Hedelmöittyykö ne? OK, on jo keskiviikko, ne on hedelmöittyneet, kuoleekohan ne ens yönä? Ja sitten onkin torstai. Eikä puhelin soinut. Yhdeksältä uskalsin jo olla ihan varma, että siirtoon pääsen ja ääneen jo toivoin, että voi että kun pakkaseen jäisi edes jotain niin ei tarvitse taas heti alottaa 6 kk jonotusta uudestaan.

Ensimmäistä kertaa ikinä vastaanottoajat oli myöhässä. Pääsin 25 minuttia suunnitellun ajan jälkeen sisälle ja hoitaja sanoi heti, että sehän meni älyttömän hienosti! Minä, että ai miten niin?
Tänään päästään siirtämään yksi TOP- alkio. Pakkaseen jää vielä 5 TOP alkiota ja yksi non-top, yhteensä viiteen erään. Siis mitä? Vaan yksi on kuukahtanut matkan varrelle? Uskomatonta!

No, kerrankin tämä osuus meni just niinkuin satukirjoissa.
Nyt sitten lutinuksia kolme kertaa päivässä ja parin viikon odottelu.
Viikkohan menee ihan helposti - mutta se toinen onkin sitten tuskaa... testipäivä on 20.11

HipHei!

2.IVF - seurantaultrat

Aika menee nopeasti. Onneksi.
Vointi on parantunut lähes normaalille tasolle.
Ruokahalu ei ole entisellään, turvottelee ja päätä särkee ympäri vuorokauden - mutta ei mitään ihmeempää. Kaikkiaan paljon parempi ja valoisampi mieli kun edellisessä hoidossa. Liekö syynä se, että on aivan älyttömästi tekemistä koko ajan vai onko muuten vaan helpompaa- en tiedä.
Ensimmäiset kaksi ultraa takana tällä erää ja kaikki näyttää ihan mukavalta. Endo on hyvä kuten aina. Munasolut näyttää taas vähän laiskoilta kasvamaan, mutta kuitenkin enemmän on saldoa kuin viime kerralla. Odotellaan, josko kolmanteen (ylihuomiseen) ultraan mennessä muutama pienikin olisi ottanut kasvuspurtin.

Ensimmäinen ultra oli viikkoa myöhemmin kuin normaalisti, johtuen pitkästä kierrosta. Lääkkeellinenkin ovulaatio on ollut aina kp 18-20 välillä.

1. ultra
kp 10
Endo: ohut (ok)
Oik.ov <5 mm 8-9 kpl
Vas.ov <5 mm 5 kpl

Menopur 300 iu pistoslupa saatu
Suprecur 1 x 4

2. ultra
kp 16
Endo: 11,2 mm (hyvä)
Oik.ov 6-10 mm 2 kpl, 11-14 mm 2 kpl, 15-16 mm 0 kpl
Vas.ov 6-10 mm 2 kpl, 11-14 mm 1 kpl, 15-16 mm 0 kpl

Vatsaontelossa nestettä, hyperin riski olemassa ja sitä kautta vaara ettei päästä tuoresiirtoon
Kehoitus juoda reilusti vettä ja vältää riuhtomista (kiva, huomenna on muuttopäivä =)

Menopur 300 iu jatkuu
Suprecur 1 x 4 jatkuu

 Täydennän viimeisen ultran tiedot perjantaina

3. ultra
kp 19
Endo:11,9 mm (loistava)
Oik.ov 1x11mm, 1x12mm, 3x13mm, 1x16mm
Vas.ov 1x14 mm, 2x 13mm, 1x15mm, 2x13mm, 1x12mm

Otetaan yksi ylimääräinen pistospäivä, koska munasolut vielä turhan pieniä.
Näin ollen punktio tiistaina, kp 23 ja siirto kp 25.

Se oli sitten semmonen sunnuntai

Työreissulta kotiinpaluun jälkeen olo lähti huononemaan. Sekä yleispätevän kaikki-on-aina-huonosti-ajatusmaailman myötä, mutta muutenkin. Mulla yleensäkin kuuluu kuukautisten aikaan pieni ripulointi asiaan, joten en tajunnut huolestua. Sitten olikin jo kotiinlähdön aika eli torstai.

Pari viimeistä matkapäivää meni heikolla ruoalla, mutta sain kuitenkin syötyä yhden normi aterian päivässä. Vaikka vatsan kanssa oli ongelmia jo silloin. Kotiin palattuani perjantaina söin miehen tekemän aamiaisen ja sitten ei enää maistunut. Tai maistui, mutta tuli oksennettua aika pian sen jälkeen. Ajattelin edelleen, että sumut teettää vähän enemmän töitä elimistölle tällä kertaa.

Lauantaina oli kaikkiaan surkea päivä. Kaikki oli kamalaa ja synkkää ja itketti koko ajan. Aamulla ei maistunut mikään ja päiväruoka tuli ulos vartin päästä, Jaksoin kuitenkin raksalla iltaan saakka ja vielä kylästeltiinkin vanhempien luona. Mentiin kuitenkin yöksi kotiin. Hyvin jaksoin kun sain olla paikallaan.

Yöllä sitten heräsin parin tunnin unen jälkeen järkyttävään kylmyyteen. Ajattelin, että hitto - kuume nousee, mutta en tajunnut tehdä asialle mitään. Seuraavan kerran havahduin taas tunnin päästä siihen, että oli mielettömän kylmä. Peitto ja flanelli yöppäri ei auttanut, tuntui että jalat jäätyy irti. Miestä en osannut tokkurassa herättää. En varsinaisesti päässyt hereille asti, mutta tajusin että jotain on vialla. Samaan aikaan näin unta jostakin tosi epämääräisestä. Nämä fiilikset sitten meni vähän lomittain. Aamuyöllä heräsin viiden aikaan ja tajusin kuumeen laskeneen sen verran, että pääsen liikeelle. Tässä vaiheessa myös yön neljäs täystyhjennys. Kuumemittari näytti 39 astetta vielä nytkin ja aloin itse huolestua. Mietin, että koska viimeksi olen oikeasti syönyt, paljonko on mennyt nestettä ja mitä on tullut ulos. Kaikissa laskelmissani päädyin yllättäen viikon päähän. Hups. En yhtään tajunnut, että elimistö on ollut jo viikon ihan hakoteillä. Nyt alkoi oikeasti huolestuttaa. Laitoin ystävälle viestiä oireista, jos sattuisi olemaan vauvansa kanssa imetyspuuhissa. Viiden aikaan soitin myös ensiapuun ja kysyin ohjeita. "kuulostat niin reippaalta, että tuu vasta aamulla" - ja uskoin taas. Taas siksi, että edellisellä kerralla munasarja vääntyi ja aiheutti sisäisen verenvuodon. Itse uskoin tuota "tuu vasta aamulla" ohjetta, mutta mies onneksi ei. Jos olisin ollut kotona yksin vartin pitempään niin olisin kuollut. Tällä kertaa kuitenkin päätin uskoa. Oli muuten järkyttävän tuskainen pari tuntia odottaa, että kello tulee 7.20 ja saan herättää miehen.

Aamuyön tunnit meni itkiessä, kuumeessa ja vessassa rampatessa. Otan hörpyn vettä ja elimistö reagoi siihen noin viidessä minuutissa. Yhtään mikään ei pysy enää sisällä. Mies herää kuuden aikaan seuraksi, mutta ei oikein voi tehdä mitään. Itse kävelen sängyn ja pöntön väliä seiniä pitkin kun ei jalat enää kanna. Viimein kello tulee niin paljon, että voi alkaa pukea. Mulla menee ainakin vartti aikaa miettiessä mikä on riittävän lämmintä ja miten ihmeessä saan sen päälle ilman että jäädyn pystöön. Saan äherrettyä vaatteet päälle ja muistetaan jopa ottaa IVF paperit mukaan päivystykseen.
Ollaan perillä 8.05 ja onneksi jonossa ei ole kuin yksi rouva ennen minua. Ilmoittautumistiskin hoitaja kyselee muutaman peruskysymyksen ja kysyy saman tien jaksanko istua. Tällä kertaa en jaksa olla urhea vaan sanon, etten kykene. Pääsen tarkkailuhuoneeseen heti. Peruskokeet, tippa kiinni ja lääkäri käy kyselemässä. Tiputellaan litra nestettä ja kuumetta laskevaa, jotain saan myös suun kautta. Hoitaja käy ottamassa verikokeet ja lääkäri käy yhdentoista aikaan kertomassa, että veriarvot on kaikki kunnossa, mutta alarajoilla mennään. Oletetaan, että kyseessä on vatsatauti. Ulostenäytteen saan annettua, mutta viljelyissä menee vajaa viikko. Tipan myötä saan nukuttua koko aamupäivän. Kuume nousee kerran lähelle 40, mutta laskee nopeasti alas. Olo paranee mielettömästi. Päätetään tiputtaa vielä toinen pussi nestettä, saan antibiootit mukaan ja pääsen kotiin.

Täytyy sanoa, että oli uskomattoman rankka 12 tuntinen elämässä. Nyt sitten kotona pötköttelen kolmatta päivää. Kiinteää ruokaa en ole syönyt vieläkään, pussikeitot on pop. Sunnuntaina sain syötyä peräti desin, maanantaina meni jo 4dl yhteensä ja tänään tiistaina sain aamusta alas heti 2 dl kerralla. Että parempaa päin. Vatsa reistaa edelleen, mutta viime yönä sain jo nukuttua ilman vessareissuja. Kävin puntarilla, siitä kun lähdin Espanjaan on paino tippunut 6,5 kg.

Lääkitys tälle viikolle siis
6.00 sumu
9.00 antibiootti
12.00 sumu + maitohappo + monivitamiini
18.00 sumu
21.00 antibiootti
00.00 sumu

Tähän TOIVOTTAVASTI saan huomenna luvan lisätä myös Menopurin 300 iu illalle.
Toivon todellakin syvästi, että hoito ei tyssää tämän takia.

Mihin kaikki ilo katoaa?

Sumuttelut alkoivat 5.10 normaaliin tapaan - 4 x päivässä kumpaankin sieraimeen.
Pari päivää ehdin kotona totutella herätyskellon jatkuvaan piippaamiseen ja sitten olikin aika suunnata työmatkalle Espanjaan.

Reissussa kävi kuten toivoinkin - ajatukset pysyivät kiireen vuoksi melko hyvin poissa vauva-ajatuksista ja sumuttelu oli luontevasti osana päivärutiinia. Naapurissa asunut työkaveri kysyi jossain vaiheessa viikkoa, että mikä se on se putkilo, jota kannat mukana ja haistelet aina välillä. Tästä kysymyksestä lähtikin sitten keskutelu lapsettomuudesta ja hoidoista ja niiden vaikutuksesta omaan mieleen, fiilikseen ja parisuhteeseen. Tuota keskustelua käytiin pitkin reissua, hänellä on itse taustalla vastaavia kokemuksia. Kiitos keskusteluista ja tuesta, oli mieletön apu ja tosi yllättävä jollakin tavalla. Eräs seurueen jäsenistä valitettavasti ymmärsi nuo keskustelut vähän väärin ja alkoi kuittailemaan vähän negatiiviseen sävyyn meidän yhdessä viettämästä ajasta. Pari päivää jaksoin kuunnella, kunnes mainittiin asiasta ja onneksi kuittailu loppui. En kertonut kyllä aihetta mistä keskustelut käytiin, mutta pyysin esittämään kysymyksiä ihan suoraan jos on kysyttävää. Ei ollut kysyttävää, oli vain oletuksia.

Tässä vaiheessa jo pahoittelut paikoin sekavasta tekstistä - syystä lisää seuraavasaa postauksessa.

Kotiin palattuani huomasin heti, että kaikki on huonosti - omassa päässäni. Mies oksensi reilun viikon yrittäjyys-ihanuuden (ongelmat) päälle samalla sekunnilla kun astuin autoon. Ei oltu siivottu, eikä ollut ruokaa valmiina. Miten voi ees olettaa noin kun toinen on ollut töissä tai remontoimassa. En sitä kyllä oikeasti odottanutkaan, mutta tuossa tilanteessa tuntui tylsältä.

Viikonloppua vietettiin työmaalla. Pikkuhiljaa huomasin olotilan huononevan ja mielialan menevän vaisummaksi. Etenkin itkuherkkyys on ollut kohdallaan koko ajan. Ei tarvitse sanoa mitään nättiä tai kritisoivaan viittaavaakaan niin hanat aukeaa. En esimerkiksi kyennyt mummolassa lounaalla katsomaan meidän Kyproksen lomakuvia kun alkoi niin itkettää. Koska ne on niiiin ihania ja tulee hyvä fiilis kun niitä katsoo. Mies katsoi koko viikonlopun kelloa, että pysyy kartalla mielialasta. Yksinkertainen nyrkkisääntö: sumut otetaan kello 6, 12, 18, 24 - mulle ei kannata puhua ajalla 8-10, 12-14, 18-20, 24-02. Lisäksi mitä pitemmälle viikonloppu eteni sitä enemmän väsytti. Lauantain kauppareissun ajan torkuin autossa kun Pekka hoiti asioita. Jippii.

Lauantaina illalla vaan mietin sitä, että ei paljoa naurata. Mikään. Vituttaa, että kaikki on huonosti. Hyvätkään jutut ei liikuta mielessä mitään, tv:stä tulevat  sarjat vaikuttaa tekopirteiltä ja tuntuu yleisesti kun kelluisi jotenkin kaiken alapuolella. Tavallaan, että älkää huomatko minua ja tavallaan, että oispa kiva ottaa osaa keskusteluun mutta ei vaan pysty. Ei toimi ajatus niin vauhdikkaasti kun pitäisi ja tuntuu, ettei ole mitään järkevää sanottavaa. Ärsyttää se, ettei viime kerrasta pitänytkään päiväkirjaa. Oliko silloinki näin vahvat tuntemukset, vai onko tällä kertaa joku eri tavalla. Muuttuko joku oikeasti kun tulin Espanjasta kotiin vai ei? Eikö siellä vaan ollu ketään kelle kiukutella vai kiukuttelinko vähän kaikille? Siellä tuli kyllä torkuttua pari-kolme viimeistä päivää aikalailla kokonaan.

No, keskiviikkona ensimmäinen ultra ja siitä pitäisi irrota pistoslupa ja sitten se helvetti vasta alkaa. Maltan tuskin odottaa.

Sumuttelua auringossa

Tänään pitäis taas pakata. Voi että se on sitten vastenmielinen homma.
Tykkään suurieleisestä pakkaamisesta - esim. muuttamisesta. Kyproksen reissulekin pakkaaminen oli ok, vaikka se piti tietysti jättää ihan viime tippaan. Mutta tänään pitäisi saada aikaiseksi matkalaukullinen vaatetta työreissulle Espanjaan. Rennonletkeetä menoa sinällään ja pari virallista iltatilaisuutta - mutta silti. Mitä hittoa mie piän koko viikon? Olen sisällä hotellissa 90% ajasta, joten onko siellä kylmä vai kuuma? No - ainahan voin hoitaa tuon pakkaamisen huomenna ennen kentälle menoa töitten jälkeen.

Sumuttelut alkoi eilen ja toisaiseksi fiilis on hyvä. Elän kovasti siinä toivossa, ettänyt syksyyn on niin valtavasti kaikkea tekemistä, ettei ehdi hirveästi hoidosta stressaamaan ja samalla myös oma mieliala pysyy korkealla eikä kamalaa hoitostressiä pääse syntymään.

Toivotaan, toivotaan.

Espanjasta kun palaan 16.10 iltasella niin on vielä pari päivää ennen sumujen puolitusta. Ja seuraavana keskiviikkona alkaakin sitten piikitykset, jaiks. Tällä kertaa olen kuitenkin sikäli ajoissa, että nyt lääkkeet nököttää jo valmiiksi jääkaapissa, kun viimeksi meni tuntien taisteluksi saanko ajoissa vaiko en...hyvä minä. Oli muutenkin mahtavaa asioida apteekissa kun vähän vajaan tonnin lääkkeistä selvisi 4,5 € laskulla. Eläköön lääkekatto.

Mutta, hyvää matkaa mulla. Koitan ehtiä kirjotella väliaikatietoja sieltä maailman ääristä - jonne ei muuten huvittais lähteä yhtään. Tekisin vaan remonttia...

Työmorkkis

En muista olenko muistanut hehkuttaa, että mulla on maailman paras työ. Pian tulee pari vuotta täyteen, eikä kuheruskuukausi ole vielä loppunut. Tai ainakaan ensimmäistä kriisiä ei ole tullut vastaan. Nautin tästä hommasta ihan älyttömästi, enkä osaa kuvitella hakevani mitään muuta työtä mistään. Kaikki siis kerrassaan mainiosti.

Virallinen toimenkuvani on olla johtoryhmän assistentti ja osittainen henkilöstökoordinaattori. Käytännössä olen kanaemo. Olen onnistunut haalimaan (ilman erityistä yrittämistä) kaikenmaailman työtehtäviä pitkin taloa, joten päiväni koostuu pienistä paloista. Toki rutiinejakin on, mutta vähemmän. Paikka on mahtava, olen koko talossa näköalapaikalla ja melko hyvin kärryillä talon yleiseistä asioista, tapahtumista ym. En tietenkän täysin vielä ymmärää mitä milläkin osastolla tapahtuu, mutta oppia saan paljon.

Olen aina ollut kova tekemään töitä. Etenkin jos työ on mukavaa niin sille haluaa antaa aikaa ja hoitaa sen kunnolla. Ja nyt mulla on morkkis. Remppamorkkis. Talon remontointi vie ihan sikana (yllätys) aikaa ja siellä tulee touhuttua illat ja puolet yötä päivittäin. Käytännössä lähden töistä ihan viimeistään neljältä - joka siis normaaliin rytmiin istutettuna on vallan harvinaista. Toisessa päässä, eli aamulla väsyttää ihan sikana. Joten pääsen työpisteelleni vasta lähempänä yhdeksää - kun normaalisti olen tässä jo puoli kahdeksalta. Kaikki tämä johtaa siis siihen, että mulla on lukemattomia ja reagoimattomia sähköposteja, työpöytä ei ole "tyhjä" ja pikkujuttuja laahaa pahasti jäljessä. Käytännössä siis ihan normitilanne, paitsi. En tykkää yhtään. Kaiken kukkuraksi lähden ensi viikolla työmatkalle Espanjaan (jee!) reiluksi viikokoksi, mikä sotkee lokakuun aikataulun lopullisesti. Etenkin kun sieltä palatessa edessä on muuttorumba.

Ei mulla mitään hätää ole, pomokin juoksentelee hirvien perässä parhaillaan ja töissä on mukavan seesteinen vaihe menossa. Mutta kyllä ootan, että marraskuun alku koittaa. Silloin on muuttohärdelli takana, kotia voi mennä ruokakaupan kautta ja järjestellä tavaroita sitten vaikka ens viikonloppuna kun ehtii. Siinähän on vielä mooonta päivää aikaa ennen kuin alkaa jouluhässäkkä.

Hoitosuunnitelma 2. IVF

Lomalta kun palattiin, odotti postilaatikossa kirje OYSsiltä. Hoitosuunnitemahan se siellä - mutta millainen! Suunnitelma oli postitettu 12.9 ja sumut oli tarkoitus aloittaa kp 23 -  20.-25.9 välisenä aikana.  Minun kiertohan ei tietystikään osunut lähellekään tuota aikataulua. Uskomattoman nopea aikataulu täytyy kyllä sanoa. Viimeksi suunnitelma tuli pari kuukautta ennen hoitoa.
Soitin Ouluun ja saatiin laskettua uusi aikataulu. Näin ollen sumut alkaa 5.10, sumuja viikko pitempään kuin normaalisti. Sitten menopur heti täydellä 300 iu annostuksella. Punktio ja siirto viikolla 45.

Kaava siis: Suprecur, Menopur, Puregon, Lutinus

Mietimpä vaan, että edellisellä kerralla sumut toi vuodon ihan aikataulun mukaisesti niin miksiköhän nyt on pitkän kierron takia viikon pitempi sumuaika? Se ei siis vissiin haittaa, että kierto on jo menossa tyyliin kp 7-10 kun on eka ultra? Viimeksi oli kp 3 silloin. Kaippa tuon on joku viksu miettiny. Tai ainahan sitä voi sitten Ouluun soittaa kun vuoto alkaa, että onko aikataulu oikea. Ainoa paha vaan, että taidan olla silloin siellä Espanjassa...

Peruskaavan liäksi tuli vielä molemmille lähetteet verikokeisiin. Otetaan HIV ja Hepatiitti uudestaa, taas on mennyt 2 vuotta edellisistä testeistä.

Tämä elo-marraskuu on niin jäätävän kiireistä täällä töissä ja nyt on vielä kouluakin tosi paljon niin ei ole ehtinyt stressata. Vähän jännittelee pistämiset taas (turhaa) ja tosi odottava fiilis on kaikkiaan.
Tiedetään, että turha positiivisuus ja hyvä fiilis karsiutuu kyllä äkkiä kun päästään hormoonien ihastuttavaan maailmaan. Kaikki ne oireet mitä mulle tuli jo viimeksi + vielä nyt kun annostus on niin älyttömän iso jo heti aluksi niin mahtaa olla hauskaa. Etenkin kun on muutto viikko ennen punktiota.

Mutta, kohta on joulu niin eiköhän se siitä.

Ja hei - ensilumi satoi tänään

PS. Sen verran positiivinen oon tottakai, että kävin katsomassa lasketun ajan, joka ON 27.7.2015.
      Sopii mulle tooosi hyvin. Myös ne kaksoset sopis kivasti. Samaan rahaan vois toivoa myös lottovoittoa ja paria muuta yhtä todennäköistä asiaa.

Syyskuu ja Talollisen uudet tuulet

Mepäs pyörähdettiin koko perheen voimin Kyproksen auringon alla juhlimassa mummon 70-v synttäreitä. Reissu oli kaikin puolin hyvä ja onnistunut - ainoa ärsytys oli että olin kipeänä koko viikon. Ei se sinällään menoa haitannut, mutta ääntä ei lähtenyt, kurkku kipeä, kuumetta...Onneksi oli rentoa menoa niin sai ottaa omalla altaalla aina päikkärit tarpeen tullen. Se täytyy sanoa, että mielettömän mahtavat lääkkeet ne siellä kirjottelee. Sain antibiootit, särkylääkkeet, kurkku- ja nenäsuihkeen. Lämmintä oli, eikä tippaakaan vettä tullut taivaalta. kerrassaan rentoutunut reissu. Koko porukan (14 hlöä) yhteispaino nousi vissiin 20 kiloa, joten ruokaakin tuli syötyä kiitettävästi =)

Lomalta kun palattiin niin postissa oli tullut hoitosuunnitelma seuraavaa IVFfää ajatellen. Kirjoitan siitä taas erikseen seuraavaan postiin. Lomaltapaluun jälkeen tiistaina oli suuri päivä - Mussu osti meille talon. juuri sen, josta olen jo pariin kertaan täällä maininnut. Aivan mahtavaa!
Niinpä me sitten ollaan tässä viikon verran oltu talollisia ja viikonloppuna aloitettiin remontti.
Talossa siis on verrattain uusi- rakennettu 2010 - 2012. Siinä vaan on ollut rakennuttajalla mystinen värisilmä ja sen jälkeen huolimattomat vuokralaiset. Näin ollen ei ole yhtään haitannut maalata valkoista kaiken sen mintunvihreän, persikan ja keltaisen eri sävyjen tilalle. Kaikissa huoneissa oli eriväriset lattiat - joten nekin meni uusiksi. Katoissa saumat repsotti niin ajateltiin korjata myös ne. Appiukko on rakentaja ja oli apuna viikonvaihteessa - saaden samalla muutaman kuningasidean. Kaikien näiden seurauksena talo näytti sunnuntaina enemmän rakennustyömaalta kuin remonttikohteelta. Mutta - eilen tiistaina sain loput pohjamaalit leviteltyä ja tänään on vuorossa ensimmäisen pintamaalikerroksen maalaaminen ja toivottavasti myös tapetointi niille kahdelle seinälle johon tapetti on tulossa. Pitäisi  varmaan alkaa laittamaan kuvia myös tänne niin on mukavampi seurata tilannetta.

Aikataulutavoiteena on saada seinät valmiiksi perjantaihin mennessä, katot kuntoon sunnuntaihin mennessä. Sitten suunnitellaan uusi viikko. Mulla on puolitoistaviikkoa ennen Espanjan työreissua, joten toivottavasti ehditään tehdä mahdollisimman paljon valmiiksi siihen mennessä.

Kaikkiaan aivan upea fiilis päästä valikoimaan pintoja ja tehdä kaikkea valmiiksi. Onhan siinä näprättävää, mutta kivaa kuitenkin. Onneksi meidän maku on osoittautunut menevän yllättävän hyvin yksiin niin ei ole tarvinnut vielä taistellakaan. Muuttohommia seuraa sitten Epsanjan jälkeen, eli lokakuun loppuun asetutaan tuonne ja luovutetaan nykyinen kämppä pois. JEE!

Kierron laskentaa ja ajatusten harhailua

Jostain syystä tykkään kirjoittaa nämä lapsettomuus-asiat vähän erikseen. Ehkä se johtuu siitä, että on vuosien varrella törmännyt erilaisiin ihmisiin ja kaikkia ei vaan kaikki jutut kiinnosta. Ja toisia ei kiinnosta mikään muu. Olen itsekin etsinyt Internetin ihmeellisestä maailmasta vuosien aikana niin kummallisiin asioihin vastauksia - että on hemmetin paljon helpompaa päätyä suoraan tätä maailmaa koskeviin teksteihin kun johonkin sisustamiseen liittyvään ja yrittää sieltä seasta bongata se itse asia.

Tänään eksyin pitkästä aikaa myös kaksplussan sivuille. JOS olisin kuten normaalit naisihmiset niin kierto päättyisi/alkaisi ensi viikolla, silloin ollaan päivillä +/- 30. Sitä todellisuuttahan ei sitten tiedä kukaan. Eikä kyllä haitaa vaikka menee pitkäksi, loman takia. Edellisen pitkän kierron takia jopa harkitsin, että otan tähän kiertoon omatoimisesti Clomifenin tai Terolutin käyttöön - mutta ensimmäisen muistin vasta kp5 jolloin oli jo myöhäistä ja toinen ei sitten huvittanutkaan. Päädyin siihen, että parempi olla niin monta kiertoa tässä välissä "selvänä" kuin mahdollista. Kyllä sitä sitten talvella jaksaa taas olla vi***mainen lehmä oikein antaumuksella.

Kuitenkin huomaan päivä päivältä odottavani postia yhä enemmän. Voisko se hoitosuunnitelma jo tulla ?!? Pitää varmaan laittaa palstalle kyselyä, että koska ovat menneet jonoon ne, joille posti on jo suunnitelman kesätauon jälkeen tuonut. Ainakin viime vuonna suunnitelma tuli syyskuussa ja hoito alkoi sitten marraskuussa ja silloin mentiin jonoon samaan aikaan kun nyt. Mutta juu, vuosi on eri, jonotilanne eri ja me ei sinänsä olla kiirrellinen tapaus - meissähän ei ole mitään vikaa ja meillä on vielä 9 vuotta aikaa notkua hoidoissa ennen kun ollaan "vakavassa tilanteessa". Hoitoja tedään kunnallisesn puolella siihen saakka että rouva on 40 tai on kaksi lasta. Olen muuten miettinyt paljon sitä, että mitä tapahtuu sitten kun ollaan käyty kaikki kunnallisen tarjoamat 3 hoitorundia IVFää ja ei ole yhtään alkanutta raskautta? Siihen mennessä en ole kun oletettavasti 33-34 vuotias. Toki voi olla, ettei lapsiasia enää siinä vaiheessa ole ajankohtainen, mutta olisi kiva tietää. Mistään en löydä asiasta varmaa tietoa - mutta se mitä olen lukenut kokemuksia niin kaikkien hoidot on päättyneet julkisella tuohon. Tai muutama on saanut poikkeuspäätöksellä neljännen hoidon, mutta silloin yleensä on joku mennyt vikaan ja pahasti. Havahduin yksi päivä tätä miettiessäni siihen, että hoidot nollaantuu jos todetaan elävä sikiö. Mitä jos tuleva hoito ei taaskaan onnistu? Pitääkö "viimeiselle" kierrokselle alkaa toivomaan EDES keskenmenoa? Sairasta, mutta vissiin totta. Ja juu - tottakai halutaan aivan elävä yksilö kotiin saakka - mutta onko vähän outo käytäntö tavallaan? Ymmärrän kyllä, että keskennmenot on järkyttävän yleisiä ja mielettömän raskaita niitä läpikäyneille, enkä halua sitä mollata missään tapauksessa. Joskus vaan tuntuu, että systeemi on tosi nurinkurin.

Mutta kaikkiaan olen tosi hienosti saanu kesän aikana ajatuksia irti koko asiasta -  vaikka se toki mielessä jatkuvasti on. Mutta niin hyvin kun se on mahdollista, jotenkin tuntuu, etten varmasti ikinä osaa lopulta elää ilman lapsettomuus- ajatusta. Vaikka sen oman joskus saisimmekin. Ei varmaan tarvikkaan, kai tämä reippaan vuosikymmenen mukana seurannut juttu jättää jotain jälkiä väkisinkin. Jos ei muuta niin tosi oudon huumorintajun.

Kesälomaa, sisustusta ja talokauppoja

Mullapa on vielä 2 päivää töitä ja sitten alkaa reilun viikon kesäloma.
Perjantaina suunnataan nokka kohti Kyprosta koko perheen voimin viettämään mummon 70 - v juhlia. Meitä on yhteensä 14, ollaan jakauduttu onneksi kahteen eri taloon. Tulee varmaan olemaan niin siistiä, että. Mutta tästä lisää sitten kun lomalta on kotiuduttu.

Tänään kävin ohjaavan opettajan kanssa ensitreffeillä. Mulla alkaa siis opetusharjoittelu mukavasti jo tämän viikon perjantaina. Olin aivan siinä uskossa, että viikko loman jälkeen, mutta noup. Kiva. Pakko lintsata kyllä töistä torstai ja perjantai, että ehtii kaiken saada valmiiksi. Olis ehkä nou-nou tilanne mennä ensimmäisille omille oppitunneille ilman mitään käsikirjoitusta. Siispä loppuviikko menee aikas aktiivisesti koneen ääressä. Tämän päivän oon kyllä ihan lusmuillu...Huomenna alkaa myös kasvatustieteen perusopintojen eka jakso. Myös nämä pitäisi olla sitten jouluun mennessä selvät. Nämä yhdessä tarkoittaa siis sitä, että saa pitää valmistujaiset =) - - > ja toisaalta alkaa miettimään mitä seuraavaksi opiskelisi... toivottavasti en keksi mitään mielenkiintosta ainakaan vuoteen.

Ja hei siitä asuntoasiasta - pääsin viimeksi avautumaan siitä raivostuttavasta myyntihenkilöstä. No, viimein myös hän antoi periksi ja lupasi kertoa tarjouksemme omistajalle. Tänään on sitten allekirjoitettu virallinen tarjous, huomenna mies käy pankissa mutkan ja sitten vaan odotellaan sitä lopulliseta myöntävää vastausta. Mikäänhän ei tietysti ole yhtään varmaa, mutta jotenkin on sellainen fiilis, että kun välittäjä antoi periksi niin kai se myyjä on samaa mieltä...

... ja kuten viimeksi mainitsin, tänään on lähteny mullakii räpylästä. Ilta on siis mennyt selaillessa tapetteja, laminaatteja, canvas-tauluja ymymym. Yritän olla vielä ihan hissukseen, ettei Pekalla pala käpy, mutta menestys on surkea. Olen jo ehtinyt kysyä mielipiteen lattian väristä, makuuhuoneen sijainnista, keittiön tasojen vaihtamisesta, kylppärin uudistamisesta ja saunana laatoituksen korjaamisesta. Ja ollaan sentään oltu hereillä yhtäaikaa ihan kaksi tuntia. Ei ihme, että isäntä lähti hallille vaihtamaan tuuletinta autoon.
No, onneksi tarjous menee läpi, kaupat on tehty ennen perjantaita ja mulla on koko viikko aikaa äitin kans suunnitella sisustusta. In my dreams.

Asuntoja ja niitten myyntimiehiä

...Pitäisi varmaan korjata, että myyntihenkilöitä - mutta nyt väsyttää. Pahoittelen mahdollista mielipahaa.
Ensiksikin väsyttää siksi, että töissä elämä alkaa ehkä pikkuhiljaa rauhoittua ja voin taas ajatella muuta kuin kelloa. Meillä oli tärkeitä vieraita käymässä ja sen vuoksi olin lähes viikon ympäripyöreitä päiviä töissä, mukaanlukien viikonvaihteen. Vieraat lähtivät eilen ja aikas onnellisena vilkuttelin taksin perään. Kaikki meni loistavasti ja pomo soitti vielä aamulla kiittääkseen, hyvä minä!

Ja sitten ne asunnot. Pekka sai siis sen lainan ja siitä lähtien on silmä tarkkana kytätty paikallisia asuntomarkkinoita. Tilanne on sinällään kummallinen, että Pekka on ensiasunnon ostaja, minulla taas on ollut jo kymmenkunta asuntoa vuosien varrella. Minun hankintalogiikkani toimii melko pitkälti niin, että kun ihastun johonkin kohteeseen, niin ostan sen. Pekan ei. Vähän raivostuttaa, mutta ei vielä paljon. Onneksi meillä menee maku IHAN HYVIN yksiin, mutta ei kokonaan. Tietysti on tooosi tärkeää kiinnittää huomiota kaikkiin juttuihin, mutta tässä tapauksessa minä tosiaan olen tyypillinen nainen ja suunnittelen vaan minkä värisen lattian tähän haluaisin ja missä kaapissa säilyttäisin mitäkin kapustaa. Vähän niinkuin autossa, siinä pitää olla penkinlämmitin ja meikkipeili jossa on valot - muuten ihan sama. Tai no, viimetalvena opin arvostamaan myös webastoa.

Jos siis edettäisiin minun taktiikalla, niin muutettaisiin ensi viikonloppuna johonkin. Puolison logiikalla me vasta mietitään josko käytäisiin katsomassa jotakin ja harkitaan sitten. Hauskaa. Ja tällä kertaa, oikeasti hauskaa. Töissä on ollut niin säpinää, että en ole ehtinyt ärsyyntyä tästä yhtään - tai sitten on se toinen vaihtoehto. Ehkä olen oppinut YMMÄRTÄMÄÄN, että me ollaan erilailla ajattelevia ja toimivia ihmisiä. Siis olenhan minä sen aina tiennyt, mutta että oikeasti tajuaisin sen. Että annan ihmislapselle aikaa ajatella itse ja tehdä ihan oma päätös siitä mihin haluaa sijoittaa kuusinumeroisen rahasumman. Tunnettu fakta on kuitenkin se, että minä viihdyn aikalailla missä vaan.

Kellun nyt sitten tässä mahtavassa ymmärryksen kuplassa ainakin viikon - tai pari päivää. Sitten pitää kyllä jo alkaa hokemaan, että kohta on kuun vaihde, pitäisi sanoa kämppä irti jos meinataan muuttaa ens kuussa... ja se sitten taas siitä flowsta. Paskamaista, kun tuntee itsensä liian hyvin.

Ainii - ne myyntimiehet. Tai tällä hetkellä yksi erityinen on mielessä. Löydettiin kiva talo kotikulmilta. Käytiin katsomassa, todettiin remonttitarpeet ja jätettiin tarjous. Minä suunnilleen pakkasin jo muuttolaatikoita - - mutta. Viikonloppu kului, eikä välittäjästä kuulunut mitään. No, maanantaina se viimein soitti. Hän on aatellu, että jos nostaisit tarjousta. Siis hän ajatteli, ei omistaja. Kävi ilmi, että hän ystävällisesti oli antanut meille miettimisaikaa ja soitti kysyäkseen tarjotaanko enemmän. Kun hän on ajatellut, että tästä talosta voisi maksaa tämän ja tämän verran. Ja tärkein - hän nyt ei ollut ajatellut kertoa talon omistajille ollenkaan, että talosta on tehty tarjous. Koska se on hänen mielestään liian vähän. Kyseessä on kuitenkin korkein tarjous, joka talosta on tehty ikinä. Ja mökki on ollut myynnissä yli vuoden.

En tajua - tai en osaa päättää olenko aivan helvetin raivoissani vai enkö vaan tajua. Eikö välittäjän tehtävänä ole olla välittäjänä myyjän ja ostajan välissä? Siis että esittelen, otan tarjouksen, kerron omistajalle, neuvon hyväksymään, hylkäämään, tekemään vastatarjouksen - esitän päätöksen mukaisesti asian ostajalle jne. Tai siis ainakin kaikki ne välittäjät joiden kanssa minä olen ollut tekemisissä toimivat näin. Tämä setä ei.

No, tänään hän soitti taas. Ei ollut vieläkään ilmeisesti (ei vastannut kun kysyttiin) kertonut tarjousta omistajille. Aikoi soitella ensi viikolla, että nostetaanko hintaa. Ymmärtääkseni olisi ihan suht kohteliasta ilmoittaa talon omistajalle, että joku haluaa ostaa sen. Omistaja ei ole paikkakuntalainen, eikä itseasiassa edes asu koko maassa - joten tieto olisi ihan oleellinen. Etenkin, kun tämä henkilö ei ole palaamassa maahamme asumaan tai oleilemaan. Meidän plan on nyt sitten se, että huomenna soitetaan tälle välittäjälle ja vedetään tarjous pois. Ostetaan sitten jotakin aivan muuta. Ärsyttää, menee kiva talo sivu suun -  mutta tuon ukon pillin mukaan me ei kyllä pompita.

Varmaan jo arvasitkin, mutta kerrottakoon että kyseessä ei ole minkään tunnetun toimiston myyjä vaan joku yksityinen henkilö (jolla on kyllä firma) joka on ottanut myynnin hoitaakseen. Arvaa vaan, tekisikö mieli olla yhteydessä myyjään. Vaikka ei meille myisikään niin siksi, että saa tietää millainen henkilö myyntiä hoitaa.

Kävin vilkaisemassa tyypin kotisivut - melko amatöörimäiseltä näyttää ja hinnat on ihan holtittomia kaikilla kohteilla. Että onnea vaan valitsemallaan uralla. Suosittelen eläköitymistä.

Onni on...

No en olis ihan heti uskonut, että tämäkin päivä nähdään (tai oikeammin eilinen). Mulla nimittäin viimein alkoi vuoto ja olen siitä erittäin onnellinen. HCG - arvo oli verestä mitattuna 2, joten jotain sutinaa siellä on ollut - muttei riittävästi kuitenkaan. Tottakai kamalaa, mutta kuitenkin ehti päässä pyörähtää jo ne kaikki juodut kesävalkkarit...ois ollu järkyttävä stressi asiasta seuraavat 7,5 tai 5,5 kk.
Ärsytti muuten soittaa tuonne terveyskeskukseen tulosta arvosta. Oletetaanko siellä, että ihmiset tietää mikä on "oikea" arvo ja mikä ei? kysin tulosta ja vastaus oli: tää on kaks. Siis - kaks vauvaa, kaks pistettä, kaks prosenttia, kaks mitä? Jokatapauksessa "kaks" kuulostaa positiiviselta. Toki tiesin, että positiivisen raja on "viis"- ja tässä vaiheessa lukeman olisi pitänyt olla jo 5-6 numeroinen, mutta silti. Ei kaikki tiedä. Mietimpä vaan jotakin tyttöraukkaa, joka ei toivo raskautta ja kuulee tuon saman tuloksen - sehän ehtii riepu saada sydärin ennen totuuden selveämistä. Eikö ole helpompaa vain sano positiivinen tai negatiivinen ja jos kysytään niin se arvo? Helppo sanoa, kun en ole ikuna edes harkinnut hoitoalalle lähtemistä. Siellä on varmaan ihan hulluuteen asti sääntöjä - myös tähän tilanteeseen.

... Kuitenkin tämän onnellisen tapahtuman myötä olo on parantunut mielettömästi, hävisi puolet turvotuksesta, jatkuva v****us, närästys ja yleinen vetämättömyys. Maltan tuskin odottaa, mikä fiilis on ylihuomenna kun loppukin turvotuksesta häviää. Kipuja ei ole ollut enää tänään ollenkaan. Mahtavaa!

Viikonloppu siis uhkaavasti lähestyy. Anoppi pyysi viikonloppuseuraksi tunturiin ja sisko on siellä töissä - joten saatampa lähteäkin. Töissä on tosin edessä erityisen tärkeä alkuviikko, joten täytyy vielä odotella huomisen tapahtumat ennen kuin uskaltaa luvata lähteä. Ainakin sunnuntai menee töissä valmistelujen vuoksi.

Mutta on se onni muutakin kun näitä ällöttäviä juttuja - nimittäin pankkilaina. Minä en nimettömänä saa mitään, mutta puolisolle luvattiin ihan asuntolaina ja ihan mukavan kokoinenkin. Nyt siis vaan etuovi.comia selaamaan eestaas ja etsimään uutta kotia. itsehän olen sitä mieltä, että muuttaa voitaisiin ihan vaikka heti - mutta tuo mies on vähän rauhallisempi versio. Mutta, jos "jouluksi kotiin"? Sitten olisikin ihana viettää omassa uudessa kodissa joulua ja vain kävästä sukuloimassa. Joulupöytä...nam... (ai miten niin jo edellä asioista)
Siitä ollaan kuitenkin yhtä mieltä, että etsinnässä on mieluiten omakotitalo, tai ainakin rivitalo. Kerrostaloon ei tahdota. Mahdollisimman avara, kahdella makuukammarilla ja mielellään saunalla. Muuten oikeastaan ihan sama. Että ei ihan hirveät speksit kuitenkaan. (vielä)

Ja nyt marssin salille - jo kolmatta päivää putkeen =)

Kp 49 - aivan kammottava olo

Mulla viiraa päässä ja pahasti - tai sitten jossain on jotain tosi pahasti vialla.

Tänään on siis kp 49 ja olo sen kun muuttuu pahemmaksi. Mulla ilmeisesti närästää (ei ole ikinä ennen, mutta tätä se ilmeisesti on), olo on hutera ja vatsa on "outo"  - ja tänään näköjään myös palelee hemmetisti. Tavallaan kaikki ihan raskausoireita, mutta lukeutuvat myös kesäloman jälkeiseen elämään ja siihen, että helteet on ohi. Jokatapauksessa koskaan - ikinä ei ole ollut tällaista fiilistä.

Kotitestejä olen tehnyt  vajaan viikon välein jo useita ja erimerkkisiäkin ja kaikki on negatiivisia. Se että kuuluisin siihen 1% jengiin, jonka testitulokset näkyy vaan verestä, on erittäin epätodennäköistä. Tänään on kuitenkin laskennallisesti jo rv 6 tai 7, joten eiköhän sen pitäis näkyä jos on näkyäkseen.

Ajattelin kuitenkin huomenna soittaa tiimiin ja varata ajan verikokeeseen, että katsovat hcg arvot. Jos ja kun todennäköisesti tulos on negatiivinen niin voi sitten kysyä lääkäriltä, että mikä hitto minua vaivaa. Tämä ei nimittäin ole kivaa.

Muutoin ensimmäinen työviikko ja viikonvaihde on ollut hauska! Töissä aika meni ihan järkyttävän nopeasti - tekemistä tuntuu riittävän. Ihanaa, kun kaikki on niin hyvällä tuulella (vielä). Iltaisin kävin spinningissä ja tein Pekalle ruokaa ja eväitä - ja yritin olla hiljaa ja nätisti. Parina aamuna kuskasin työmiehiä hallin ja työkoneiden väliä, kun yksi auto on rikki ja yksi työmies sairaslomalla. Pekka onneksi nukkui torstaina kunnon unet - rytmi on taas käännetty niin, että hänelle yö alkaa kello 8 aamulla ja herätys on kello 17. Alkuviikko meni kuitenkin niin, että töistä tullessaan hän hoiti muita firman asioita ja nukkumisaika jäi monenea päivänä 3-4ään tuntiin...vähän rupesi jo kärty haisemaan... 

Perjantaina vietettiin erään työkaverin läksiäisiä keskustan ravintolassa, oikein mukava ilta oli. Söin alkuruoaksi siikatartarin ja pääruokana poron karetta ja maksaa. Join pari lasia viiniä - ja iltasella vielä parit drinkit päälle. Lauantaina käytiin veljen, hänen äitinsä ja isäpuolensa sekä avovaimon kanssa katsomassa kesäteatteria. Oli tosi kiva ilta ja näytös oli oikein viihdyttävä. Näytöksen ohessa syötiin loistavat hampurilaiset - nuudelisämpylällä ja aasialaisilla lisukkeilla. Join taas lasin viiniä. Näytöksen jälkeen heitin kaikki takaisin koteihinsa ja painuin kotiin nukkumaan - kello taisi olla 23 kun nukahdin. Harkitsin kyllä tanssimaan lähtemistä, mutta en jaksanut kuitenkaan. Tänään aamulla hain pojat Nammasta kuuden aikaan, otin pienet päikkärit kotona ja tulin töihin tekemään yhtä projektia. Iltapäivällä on sitten ihanan pikkuneidin 2 - vuotissynttärit. Viikonvaihteen huipensi tieto siitä, että yksi itsekin lapsettomuuden ja kanssa kamppaillut kaveri sai oman pikkunyytin syliin. Aivan mahtava juttu, olen niin onnellinen uuden perheen puolesta.

Hektinen viikko takana ja tosi kiva viikonloppu - ensi viikonloppuna vois kuitenkin viettää kotiaikaa ja ottaa leffamaratonin. Itseni tuntien en kyllä pysty siihen, mutta ainahan voi yrittää.

***

 - JOS se huominen testi näyttääkin plussaa niin voi jösses taas tuota viikonlopun saldoa - muutama drinkki, vaikka ei mitään humala-hommia ja raakaa kalaa ja  maksaa. hyvä minä. MUTTA - kyllä minä oletan, että ne kotitestit toimii oikeasti ja tämä olotila on jotain ihan muuta. PAITSI - toivon tietysti, että tämän on just sitä itteään. Huomenna iltapäivällä tai tiistaina aamuna se sitten selviää. 

KP 45

Ei hemmetti.

Ollaan taukokierrolla numero 1 epäonnistuneen PASsin jäljiltä.
Ilmoittautuessani IVF jonoon toista hoitoa varten kysyin, että saisinko tähän noin puolen vuoden jonotusajalle jotkut lääkkeet - ihan vaan clomit tai terot. Mutta ei kuulemma kannata, kun ei ole hyötyä raskautumisen kannalta (terot ei toimi, clomeja syöty noin vuosi putkeen ilman tulosta). Yritin kyllä selittää, että en minä niitä raskautumisen takia halua vaan siksi, että kierto pysyisi kasassa. Ei siltikään. "ei se nyt niin paljoa voi venyä"

Eipä.

Tänään ollaan sitten kiertopäivässä numero 45. Tarkoittaa käytännössä siis sitä, että edellinen vuoto oli juhannuksena. Ei ole edes tiputellut välillä. Olenko testannut  - kyllä - arvaappa kuinka monta kertaa. Viimeksi eilen Clearbluen viikkonäytöllisenä. Testiin tuli hyvin selvästi lukemaan "ei raskaana". Raivostuttavaa on lähinnä se, että olo on jo monta päivää ollut kipeä. Alaselkä ja alavatsa jomottavat ja olen joutunut syömään särkylääkettä aika paljon. Mielestäni en edes ovuloinut tässä kierrossa - enkä jaksanut testata kun ei ollut mitään "tärkeää syytä" eli piikitystä tai sumutusta tai tabuja tai ajoitettua yhdyntää (grr) Mutta, ei kai tässä auta kun odotella, että milloin kroppa tällä kertaa päättää toimia.

Eipä tässä sinällään ole kiirettä, kun ei sairaalasta ole vielä tullut hoitoaikataulua, mutta tämä kyttääminen on raivostuttavaa...

Arki - JEEEEE!

Kesäloma on melkein ohi. Viimeinen viikon pätkä odottaa viikolla 37 - mutta siihen on onneksi kuukausi.

Loma alkoi omilla hääbileillä! Palauduin kotiin seuraavana aamuna kello 11 - ja sulho jäi vielä nukkumaan juhlapaikalle (itsehän en siis nukkunut)...Oli mielettömät bileet ja todella hauskaa. Täytynee kirjoittaa juhlista enemmän toisella kertaa...

Ensimmäisen kesälomaviikon matkustin ympäri maata. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta aloitin, enkä voi taas ymmärtää miten olen malttanut olla sieltä pois monta vuotta. Loistavat festarit - eikä ahdistanut yhtään vaikka en puhunut kenellekään (baarimikkoja lukuunottamatta) kahteen vuorokauteen. Isä kävi virittämässä asuntovaunun valmiiksi ja siinä olikin hyvä majoittua. Toisaalta, kaksi päivää on kyllä aivan riittävä yksinään.

 Armas mieheni noukki minut sitten kyytiin ja siirryttiin Tampereelle - johon mentiin hakemaan miehen serkkupoikaa. Olimme matkalla häihin Porvoon lähettyville. Serkkupoika oli aamulla "väsynyt", joten sen reissun tarkoitukseksi jäi nukkua yö ihanaisessa Tammerissa. Porvoo ja ne häät olivat aivan ihanat! Matka jatkui PowerParkkiin - ja siitä Helsinkiin. (äiti houkutteli kesken kotimatkan kääntymään ympäri) Helsingin elämää riitti vuorokausi ja sitten tuli STOP. Soitin Pekalle aamulle, että nyt muuten tulen ensimmäisellä koneella kotiin, enkä liiku yhtään mihinkään. Näin tehtiin ja en sitten kotikaupungista mihinkään liikkunutkaan loppuloman aikana - Paitsi Pyhälle Unplugged - festareille, joka on ehdoton kesän kohokohta.

Kesälomassa eniten otti aivoon helle. En ole mikään uimarannalla ähöttäjä, enkä jaksa sitä että en voi nukkua, en voi juosta, en voi sitä enkä tätä koska on niin helvetin kuuma. Todella turhauttavaa. Näinollen viihdyin sisätiloissa - enkä yhtään marttyyriasenteella vaan ihan hyvällä fiiliksellä. Iltaisin, kun lämpötila antoi periksi, lueskelin kirjoja patiolla.

Noin viikko ennen loman loppua aloin odottaa töihin menoa - ja voi taivas että olen onnellinen, että arki on taas täällä ja elämässä on rytmiä ja säännöllisyyttä. Mitä opimme tästä? Loma on kiva, mutta minulle sopii 2-3 viikkoa kerrallaan...

Hei me niitetään!

Viikonloppu on taas takana - ehkä jopa onneksi.
Kerrankin oli maanantain, jota odottaa. Aamun myötä päättyi ensimmäinen suuri niitto- puristus ja minulla alkoi viimeinen työviikko ennen lomaa.

Niitto - voi ristus mitä tunteiden vuoristorataa se on. Pitää muistaa kertoa miehelle, että jos minä olen joskus kuuppa ja kroppa sekaisin hormonilääkityksen vuoksi, niin ei herkkua ole tämäkään. Tätä ei vaan ole pystynyt viimeiseen kahteen viikkoon sanomaan todennäköisen räjähdysvaaran vuoksi, mutta ehkä jo tänään kun kaiki on ohi.

Perusarki sesongin aikana on seuraava: Herään aamulla 6-8 välillä ja lähden töihin. Mies tulee töistä klo 10 - 14 ja laittaa nukkumaan. Minä tulen kotiin klo 16, laitan ruoan ja eväät miehelle. On muuten järkyttävän hankalaa miettiä mitä laittaa eväsleipiin päivänä #12. Herätän miehen kuudelta, suihku, ruoka ja seitsemäksi töihin. Jään yksin. Käytännössä nähdään  siis 20 min - 2 h per päivä hereillä. Tästä ajasta mies on vihainen tai helvetin vihainen 80%. Johtuu yleensä siitä että joku on rikki, tai unta on saanut 4-6 tuntia ilman keskeytystä. Sekin on vielä ekan viikon ihan ok, mutta sen jälkeen nukkumattomuus alkaa painaa. Paineet on järkyttävät, aikataulu aivan kamala ja kokoajan pitää pelätä että milloin mikäkin kone hajoaa ja mihin. Koneet liikkuu 24 h / vrk, joten työvuoro ilman vaurioita on aplodien arvoinen suoritus.

Suunnatonta ärsytystä aiheuttaa myös ystävät; joko se, että soitetaan että lähdetkö saunomaan tai katsomaan jalkapalloa, tai oluelle. Eikö ne v***u tajua, että ruoho kasvaa...öö ei kai kukaan normaali ihminen kiinnitä siihen huomiota??! Tai toisaalta se, että ne ei sitten soitakkaan koska tietää, että olet aina töissä. Saat sitten lukea naamakirjasta tai watsappista hehkutusta kivasta kesästä ja kavereiden kanssa vietetystä ajasta. Parin viikon raatamisen jälkeen molemmat vaihtoehdot luo musertavia fiiliksiä. Mutta, ei sille oikeen mitään voi - kas, olethan yrittäjä. Tai voi - mutta siihen, että olet niin varakas yrittäjä, että voit pitää kesäloman on vielä niin monta vuotta aikaa, ettei kannata edes suunnitella. Tai idiootti.

Yritän olla mahdollisimman ystävällinen ja auttavainen. Teen ruoan ja eväät huolella joka päivä. Pysyn kotona hil-jaa, etten vaan herätä nukkuvaa. Takavarikoin puhelimen ja vastaan siihen- otan soittopyyntöjä ja herätän vaan jos on jotain katastrofaalista tapahtunut. Viikonloppuisin ja välillä viikollakin kuskaan työmiehiä ja liikennemerkkejä pitkin pitäjiä. Viime lauantaina heräsin aamulla neljältä puhelinsoittoon, tuotko työkaluja tänne 50 kilometrin päähän kun kone hajosi. Siinä se sitten meni minunkin yöni - ja otti aivoon jo tämä yhden yön rehkiminen. Pääsääntöisesti yritän olla kertomatta mitä kivaa tänään olen tehnyt ja minne menossa. Vähintään kerran päivässä epäonnistun surkeasti. Tuntuu vissiin samalta kun äidistä lasten kanssa?

Mutta  - nyt on tosiaan ensimmäinen jakso ohi ja muutama viikko on luvassa toivottavasti vähän rennompaa menoa ja ehkä jopa parisuhdeaikaakin. Elokuun alusta syyskuun loppuun on sitten vuorossa oikeen maraton tätä samaa, ja silloin itkettää viimeistään puolet ajasta. Että ehkä ihan hyvä, että se seuraava IVF siirtyi lähemmäs vuoden vaihdetta. Silloin sentään sataa vaan lunta.

En-ehdi-jäädä-lomalle-kriisi

Nyt on taas se hetki vuodesta. Kesäloman alkuun on 6 kokonaista työpäivää.
Sain eilen siivottua sähköpostikaaoksen - eli muuttettua sen toiseen muotoon. Tarkoittaen sitä, että mulla on yksi A4 paperi, jossa on molemmin puolen kaikki TODO tehtävät ennen lomaa. Lista näyttää pahalta, sähköposti toistaiseksi hyvältä. Postia toki tulee noin 70 kappaleen päivävauhdilla, joten listaa ei pääse liian äkkiä tyhjentämään.

Positiivisesti ajatellen kuusi työpäivää ja muutama tunti päälle on ihan ok tilanne, paitsi. Joku idiootti (eli me ihan itse) päätti järjestää isot bileet juurikin kesälomaa edeltävälle viikonlopulle eikä esim. loma-ajalle. Maanantaina täytyy rynnätä shoppailemaan, heti kun kello lyö kolme. Tyttöjen saunailta on keskiviikkona- eli kotiin pitää kiirehtiä ajoissa, torstaina varmaan vähän särkee päätä eli töihin mahdollisimman myöhään - ajoissa pitää lähteä, jotta ehtii hakea ruokakaupasta kaiken tarvittavan lauantaiksi.  Ajatus siitä, että olen kompensaatioilla perjantain ja keskityn viime hetken järjestelyihin, meni pieleen erään työkiireen vuoksi. Perjantain tapahtuma vie kaiken huomion, ei varmaan ehdi tietokonetta käynnistää ja töistä pitää lähteä heti kun pääsee, koska viimeistään silloin on helvetti valloillaan..

Jäljelle jää - ensi viikon tiistai, sekä puolitoista päivää tälle viikolle, joista yksi kokonainen on jo myyty kokouksille. Pakko varmaan varastaa viikonlopusta ainakin toinen päivä.

En ehi ikinä.
Aika - alkaa - nyt

Häähommia

Jos en oo ehtiny vielä kertoa, niin seuraavat bileet häämöttää nurkan takana,
tai oikeastaan bileputki suorastaan.
Me itse mentiin naimisiin yllätyksellisesti viime uutena vuotena. Yllätyksellisesti siksi, että ei kerrottu kenellekkään mitään koko asiasta ja annettiin vasta jouluaattona hääkutsut lahjaksi perheelle. Kauhean tohinan saattamina sitten viikon päästä oli häät ja loistava ilotulitus. Ihan huippua. Muutama kaveri otti nokkiinsa, kun ei kutsua kuulunut - joten hätäpäissään luvattiin järjestää kesällä uusintaottelu.
Näinollen meillä on sitten hääbileet 5.7. Häissä vieraita oli n.30 ja bileisiin on tulossa tuplat. Eilisen illan vietin tekemällä sitä kuuluisaa exceliä ihan kaikesta, mutta pikkuhiljaa alkaa olla ajatus selvänä siitä mitä minäkin päivänä pitää ostaa ja mitä lauantaina tapahtuu moneltakin. Sanompa vaa, että jos sitä hiton taulukkolaskentaa ei olisi keksitty, olisi ainakin minun elämä aivan kamalaa. Kuulun siihen joukkoon, joka oppii ja omaksuu kirjoittamalla - joten mitään järkevää ei olisi tehtynä jos pitäisi muistin varassa kulkea.

Tänään tilasin paikalliselta suklaamestarilta mustikkakonvehdit ja hääkakku ja kukat on tilattu jo aikapäivää sitten. Ruokapuoli on ulkoistettu vieraille, joten eipä tässä paljon mitään puutu enää - paitsi toteutus. Näistä bileistä lisää ensi viikolla kun se järjestämisen tuska viimein alkaa...tänään taidan keskittyä penkomaan vanhoja valokuvia

Hääkuviot ei suinkaan lopu omiin bileisiin, vaan jatkuu ja jatkuu. Heinäkuun toinen viikonvaihde vietetään puolison serkun häissä Etelä-Suomessa ja seuraava lauantai taas Rovaniemellä häissä. Yhdetkään eivät ole perinteiset hää-häät. Omissa ei ole kirkollista osuutta ollenkaan - pari videon pätkää vihkimisestä näytetään kyllä. Etelän häissä vihkiminen on miljöössä ja seuraavissa on kyseessä liiton vahvistaminen.

Kyllä on rakkautta ilmassa, ihanaa!

Ai nii ja paasto - Päivä III menossa ja olo on jo loistava. Eilen vielä illalla oli tosi heikko olo, mutta sauna auttoi ja tänään on ollut kaikki ok. Huomenna ajattelin tosin alkaa jo nössöilemään ja pikkuhiljaa syömään kiinteitä koska lauantaina ollaan menossa ystävien luokse syömään. Savustettua kalaa ja mansikka- vuohenjuustosalaattia luvassa - NAM! Puoliso ehdotteli, että kokeilisin lomalla 5+2 vaihtoehtoa. Eli paastoilua pari päivää viikossa, ei peräkkäin. Voisi syödä kiinteitäkin halutessaan, kunhan 500 kaloria ei ylity. Ei paha idea - saatan jopa kokeilla, jos on tylsää. Töissä tytöt on kokeilleet ja ihan mukavin tuloksin.

Paasto - päivä I

Päätin viikonvaihteen aikana, että taitaa olla taas aika alkaa huolehtimaan itsestään paremmin. Kesäloma lähestyy ja kalenteri on täysin tyhjä. Aikaa on pakko alkaa käyttämään lenkkeilyyn ja kuntosaliin tai tulen hulluksi neljän viikon aikana. Joulun tietämillä koittaa seuraavan lapsettomuushoidon aika ja siihen on hyvä kerätä voimia mahdollisimman paljon.

Tuumasta toimeen siis!

Tällä hetkellä päällimmäinen fiilis on nälkä- johtunee paastosta. On ollut tapana 2-3 kertaa vuodessa pitää 5-7 päivää kestävä mehupaasto. Ensimmäinen päivä on aina vähän outo, mutta sen jälkeen ei yleensä ole ongelmia ollut - satunnaista päänsärkyä välillä jos ei tajua juoda riittävästi. Nyrkkisääntönä on, että max 500 kaloria menee alas per päivä. Lisäksi juon muutaman litran sitruunavettä ja vihreää- / yrttiteetä oman mielen mukaan. Joskus olen tehnyt suolihuuhtelun, mutta koska syön kuitenkin myös hedelmiä niin elimistö toimii ok, eikä huuhtelua tarvitse välttämättä tehdä. Paastoa pidän ihan puhdistumisen ja turvotuksen hävittämisen vuoksi. Olo on tämän jälkeen aivan huippu ja sitä kivaa fiilistä odottelen nytkin innolla. Jatkan paastoamista 5 - 7 päivää, riippuen omasta fiiliksestä. En missään tapauksessa halua väkisin vääntää vaan lopetan kyllä heti kun kroppa ilmoittaa, että lihapullat olis nyt kivoja. En kylläkään siirry lihapulliin ihan suorilta, vaan ensimmäisenä paaston jälkeisenä päivänä rouskuttelen kasviksia ja saatan syödä jonkin keveän keiton.

Koska rakastan ruoan laittamista, on myös tämä mehujen vääntäminen itse aivan huippuhommaa. En siis missään olosuhteissa hanki mitään kaupan (pahoja) valmismehuja vaan puristan kaiken itse. Rikon perinteisiä sääntöjä kahdessa asiassa; syön hedelmiä ja normaalia lihalientä (en suolatonta)

Päivän mehu-menu on:
Aamiainen: omena-porkkana
Lounas: lihaliemi
Välipala: tomaatti-paprika
II välipala: greippi- appelsiini
Iltaruoka: banaani - appelsiini - porkkana

Olette jonossa

Niin siinä sitten kävi, että haamu hiipui pois ja tilalle tuli puhdas negatiivinen. Kävin jopa ostamassa elämäni ensimmäisen Clearbluen viikkonäytöllisen, johon masentava "ei raskaana" teksi piirtyi hyvin selvästi.Vuoto alkoi eilen sunnuntaina järkyttävien kipujen kanssa, mutta pikkuhiljaa onneksi helpottaa...särkylääkkeitä uppoaa taas kiitettävästi ja olo on heikko. Tänään pääsin elämäni ensimmäistä keraa Ouluun aamun puhelinajalla läpi 25 minuutin jonottamisen jälkeen. Hoitaja otti tiedot ylös ja kirjasi meidät jonottamaan seuraavaa IVF hoitoa, joka ajoittuu tämän vuoden loppuun tai ensi vuoden alkuun. Nyt täytyy yrittää suunnata ajatukset muualle ja keskittyä omaan hyvinvointiin kesän ja syksyn ajan ja kerätä voimia tulevaan koitokseen. Siitä tulee taas pelottavan raskas kamalan suuren lääkekuorman vuoksi.

Perjantaina vietettiin Juhannusta perheen voimin - minun osaltani juhlinta loppui kyllä siihen kun juhannuskokon kanssa alkoivat isot pojat leikkimään. En kertakaikkiaan voi sietää toisten ja oman hengellä leikkimistä. "tää on ihan turvallista" ja "ei tässä kuitenkaan mitään satu" tyyppiset kommentit on todella idioottimaisia aikuisilta ihmisiltä. Mikä ihme siinä on, että aina pitää leikkiä, varsinkin tulella? Samat henkilöt heittelivät pari edellistä kertaa nuotioon tyhjiä spraymaalipurkkeja ym. tavaraa, jotka "räjähtää kivasti". Taaskaan ei osunut kehenkään, niin tilanne oli ihan ok ja meille, jotka asiasta suvaitsimme mainita, voi nauraa räkäisesti. Sain kuulla erittäin rakentavan kommentin: "kun ei ole sinulle ilmoitettu tämän aikataulua, niin sitä ei saa siis tehdä. Ei sovi rouvan aikatauluun niin voi skitsota toisille". Kommentti liittyy siis minun intooni järjestää juhlia ja perheen sisäiseen vitsiin, että joka asiasta pitää olla excel ja edes jonkinlainen aikataulu-runko. Tämän illanvieton kanssa minulla ei kyllä ollut muuta tekemistä, kuin että tulin paikalle - mutta tulipa tämän yhden ihmisen mielipide harvinaisen selväksi. Täytynee jatkossa pysytellä erossa hänen juhlistaan ainakin. Toisaalta, ei mitään isompaa taida olla tulossakaan kun molempien tyttärien lakkiaiset ja hänen omat pyöreät juhlat ehdinkin jo järjestää. - Että se siitä juhannuksesta ja perhesovusta. En varsinaisesti ole kenellekään vihainen enää, mutta meni tuon kommentin myötä maku ja fiilis koko hommasta. Jäin loppuillaksi "tulen herraksi" (kuten ystävällisesti kuulin paljusta minua kutsuttavan) ja odottelin, että pääsen rauhassa kotiin kun muut simahtavat. Kotiuduin kahden aikaan yöllä keskelle teinien kotibileitä, lämmitin saunan ja painuin nukkumaan.

Että olipas vivahteikas viikonvaihde pitkästä aikaa. Lauantai ja sunnuntai menikin sitten kotona telkkaria tuijottaen, ei huvittanut edes juhannustansseihin lähteä.

Hämmästyttää kummastuttaa, 3+3

Minulla on tapana töissä kuunnella musiikkia, jos ympärillä oleva elämä käy liian äänekkääksi.
Musiikki auttaa keskittymään, eikä häiritse työntekoa.

Valitsen yleensä teeman, jota lähden seuraamaan - joskus joku tietty laulaja tai tietty vuoikymmen tms. Youtube on pullollaan huippuja soittolistoja.

Tämän päivän teemana lasten laulut - ja ihanin löytö:

https://www.youtube.com/watch?v=F6e2iBeLxr0

aika kuluu niin hitaasti tällä viikolla...

**

Tulin kotiin, testasin rfsu:n liuskaan ja tuloksena maailman hailakoin haamu.
Mutta ihan sama, onko väriä kunnolla vai ei niin elämäni eka haamu!!! Ei kai 3+3 pitäis mitään vielä näkyäkkään. Ja on se niin näkymätön yksilö, ettei sitä vielä kehtaa miehelle näyttää - pakko hillua tänne kun ei muualle kehtaa =) Jos sitten keskiviikkona uudestaan kokeilisi että näkyykö mitään vai ei...
Ainakin voin kuvitella, että jotain kiinnittymisyritystä on ilmassa
Kertakaikkisen miltään ei kyllä tunnu

Voi oispa...

2+6

Ja Iceman - vasemmalla puolella vähän juilimista tänään  - ei muuta ongelmaa. Eli siis ei tunnu miltään. Aattele - huomenna JO 3+0, jihuu. (säälittävän hauskaa)

Kyllä sitä ihminen saa itsestään kehitettyä käsittämättömän tarkan omiin tuntemuksiinsa kun vaan viittii kuunnella joka hiton risausta.

Hyvä minä.

Yrittäjyyden ydin

Yrittäjän ammatti on tosi outo. Kaikilla on siihen joku mielipide. Hirvittävän usein mielipide on se, että yrittäjät laskee päivät pitkät rahojaan ja miettii mitä seuraavaksi ostais ja lähtistkö jouluna Balille vai Vietnamiin - mutta ei kyllä ainakaan Kanarialle. Jos tämä olisi todellisuus niin miksi yrittäjiä ei ole enempää? Kaikki osaa luetella ne hyvät puolet - saat päättä itse koska olet vapaalla, saat edustaa ja olet oman itsesi herra.

Todellisuus - saat olla vähintään 16 tuntia päivässä töissä ympäri viikon, kuukauden ja vuoden - toista edellinen myös tulevina vuosina - huolimatta siitä onko sinulla vaimoa, lapsia, kuumetta tai muuta "pikkuvikaa". Edustamisella ymmärretään itsensä myymistä - tarjoat yritystoimintasi kannalta tärkeille ihmisille jotakin erikoista. Ongelma on vaan keksiä se "erikoinen" leffa - liian halpaa , kännit - liian tylsää, hohtokeilaus - liian lapsellista, sauna - liian tuttavallista. Päädytään lopulta saunaan + känniin. Sääntö numero yksi on päättää, että töistä ei puhuta. Vähän alasta riippuen saatat saada valita oman vapaapäiväsi - mutta jos olet valinnut jonkun mahdollisimman työlään alan, kuten meidän perheessä on tapana, et ainakaan ole vapaalla silloin kun muut ovat. Sen kerran kun pääset 20 kilometriä kotoa johonkin lomalle saat a) kuunnella kavereilta veetuilua aiheesta vähintään muutaman viikon "yrittäjä taas rällää" ja "hyvähän sinun on ko oot yrittäjä" kumpaakaan näistä ei kuulu, jos olet vapaalla yhtäaikaa kavereiden kanssa, eli viikonloppuna. Jos kuitenkin päätät saunoa ja juoda pullon viiniä ja paistaa pihvin vaikkapa tiistaina niin yllämainittu on varma tapaus - ja jos tästä ei tule riittävän paska fiilis niin muista että b) puhelin pitää olla täysillä 24/7 - jos joku sattuu tarvimaan jotakin. c) jos jotain sattuu niin sinä olet se joka lähdet ongelmaa selvittämään, kas - olenhan yrittäjä. Meillä ei myöskään voida ikinä päättää, että hei lähdetään parin viikon päästä mökille! Meillä päätetään tällaiset asiat muutaman tunnin aikajänteellä - riippuen vähän säätiedotuksesta. Tästä syystä olen opetellut elämään"omaa elämääni" ja olemaan älyttömän onnellinen jos mies pystyykin osallistumaan perhejuhliin, mökki- tai konserttireissuihin - tai vaikkapa joulun viettoon. Pääsiäinen on ainaisesti ei-ei työn vuoksi - ja se taas on yrittäjän itsensä lempipyhä. Välillä itkettää ja harmittaa, mutta toisaalta kokeilin myös sen ensimmäisen vuoden elää siten, että minäkään en mennyt mihinkään jos toinen ei ehkä pääse. Lopputuloksena kaksi kärttyistä ihmistä, ei sosiaalisia suhteita ja viittä vaille kuopattu parisuhde.

Asiaa ei edes helpota se, että olen yrittäjäperheestä ja nähnyt tämän ihanan helvetin toistuvan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ei - aloin jopa itse yrittäjäksi ja täytyy tunnustaa että nautin siitä aivan käsittämättömän paljon. Toisaalta - kun yritystoiminta aikanaan avioeron myötä päättyi olin niin rikki ja poikki että pelkästään nukuin puoli vuotta enkä todellakaan halunnut nähdä yhtään ketään. Ja silti mietin vieläkin silloin tällöin, että jos ihan pienen ravintolan vaan laittaisin tai ihan vähän vaan mainostaisin juhlasuunnittelua...

Kaikesta tästä huolimatta ja juuri siitä syystä oli ihan kamala shokki kun Pekka ilmoitti, että on päättänyt alkaa yrittäjäksi - ja vielä jatkaa meidän perheessä jo aiemmin ollutta toimintaa. Käytin monta hemmetin iltaa ja viikkoa ympäripuhumiseen ja luettelin kaikki kauhuskenaariot mitä keksin. Ei vaikuttanut. Lopulta oli pakko antaa periksi ja alkaa auttamaan. Ensimmäinen vuosi oli aivan kamala - siis ihan painajainen. Keväällä oltiin eron partaalla. Kuitenkin saatiin asioita puhuttua ja päätettiin jatkaa. Siitä lähtien on mennyt paremmin - meillä jopa tasaisemmin kun firmalla =) Ehkäpä juuri se on auttanut kestämään yritystoiminnan ihan kamalat hetket aina välillä.

Jotenkin sitä ei voi ymmärtää sitä viehätystä kun katsoo toista ihmistä, joka on taas tehnyt 36 tuntia putkeen työtä pakkasessa - tulee kotiin ja nukahtaa vain herätäkseen neljän tunnin jälkeen tekemään saman uudestaan. Ja toisaalta, ymmärrän aivan täysin.

Olen hullun ylpeä siitä, että olen itse ollu yrittäjä ja olen vielä ylpeämpi siitä että saan nyt olla yrittäjän puoliso. Yrittäjän kokemuksella voin myös rehellisesti sanoa, että tässä kelkassa ei olisi pysynyt ihminen, jolla ei ole kunnollista kokemusta yrittämisestä ja sen vaatimuksista.
Vaikka tämä onkin silkkaa helvettiä välillä, kyllä tässä on myös ne käsittämättömät voiton hetket, joita ei vaan muualta saa.

Hurraa!

Fifty - Fifty

Itku-potku-raivareiden ja totaalisen romahtamisen jälkeen päätin kuitenkin ryhdistäytyä. Perjantaina antauduin ruoanlaitolle ja askartelin sinisimpukoita valkoviinissä, vartaista kasviksista ja porsaan sisäfileestä sekä jälkkäriksi marjoja ja mascarponevaahtoa. Kutsuin mukaan vieraita ja kylkeen reippaasti valkoviiniä ja illalla vielä Kake Randelinin keikka niin johan oli maailma heti taas parempi =) Lauantaina lähdin "vahtimaan lapsia" kotiin kun vanhemmat suuntasivat aurinkoon Etelä-Eurooppaan. Meidän perheen lapset on 15 ja 17 (ja puoli) vuotiaita, niin niissä ei kovin vahtimista ole.

Maanantaina aamulla hyppäsin vekottimeen kello kuusi ja pörhälsin OYSsiin ja lisääntymistieteen yksikköön. Sain hoitajan häirittyä kesken puhelinajan (sori teille, jotka jonotitte) ja sanoin että tulin sitten kysymään että siirretäänkö vai ei. Hoitaja oli hieman hämmentynyt, että ajelinko oikeasti 500 kilometrin mutkan huvikseen tuon kysymyksen takia. Kyllä. No, ei auta muuta kun ottaa alkio sulamaan ja tervetuloa siirtoon kello 14.20 - soitetaan jos tulee jotakin. Tiesinhän minä, että 50% todennäköisyys on siihen, että alkio selviää sulatuksesta (ajattelin kyllä juurikin toisin päivn) joten edessä oli stressaavat tunnit. Sparrasin itseäni koko ajan siihen, että jos/kun kaikki menee väärin niin ainakin on pakkanen tyhjä ja päästään uuteen jonoon heti tänään jo eikä vasta parin viikon päästä tai syyskuussa.

Tunnit kuluivat ja mitään ei kuulunut. Oikein ärsytti lähteä ajamaan keskustasta takaisin kohti sairaalaa - jotenkin ajattelin että hitto kun unohtivat soittaa ja joutuu turhaa ajamaan sinne (vaikka olisin jokatapauksessa ajanut sitä kautta kun tuo 4-tien ramppi on siinä vieressä). Puoli kolmelta hoitaja pyysi minut sisälle ja pyysi ottamaan pöksyt pois. Siis selviskö se meidän non-top rääpäle oikeasti?! Joo - oikein nätisti on selvinnyt. Ookke. Siirto oli helppo ja kivuton. Mukaani sain Lutinus reseptin ja käskyn elää "no, tiedäthän sinä miten raskaana olevat elää". Hoitaja toivotti takaisin tervetulleeksi kun haluamme seuraavan lapsen. Miten ihastuttavan optimistista.

Mutta, nyt sitä ollaan raskaana, ainakin kymmenen päivää - tänäänhän on siis ruhtinaallisesti 2+4 =)

Testippäivä on juhannusperjantai - eikös ne juhannuslapset ollu ennen muinoin muotia? Olen kyllä taas päättänyt, että kun selvitti kerta tuo fifty- fifty tilanteen jo kertaalleen niin saa luvan kyllä selvitä loppuun saakka.

Tänään on IHAN PASKA päivä

Aamulla odotin vaan, että kello tulee yksi ja pääsen viimein soittamaan OYSsiin siirtoaikaa maanantaille. Yllätys, yllätys - puhelinvastaaja ilmoittaa että soittoaika on peruttu koulutuksen vuoksi. Siis mitä helvettiä?! Jo toista päivää peräkkäin. Meillähän tilanne on sillätavalla "helppo" että ei ole tähän kiertoon mennyt mitään lääkkeitä, mutta mitä niille jotka on piikittäneet itsensä turvoksiin ja nyt ei pääsekkään hoitoon, kun henkilökunta on kouluttautumassa. En kestä. ( ja joo, joku on varmaan suunnitellu tämän ihan hyvin, mutta)

Meille tämä tarkoittaa sitten seuraavaa - siirto pitäisi olla maanantaina - soittoaika alkaa kello 9. En ole tähän saakka vielä ikinä päässyt läpi tuohon aikaan. Jos sattuu vahinko ja pääsen läpi niin a) asutaan 300 kilometrin päässä b) saako ne meidät tungettua samalle päivälle siirtoon? c) Kauan se pakkasukko oikeen sulaa?!? d) pitääkö mejän lähteä sunnuntaina Ouluun kytäämään josko päästäis huomenna - tai mennä aamulla käymään polilla varaamassa aikaa henk.koht?

Siirto tiistaina saattaa onnistua - mutta ovulaatiosta on kulunut jo niin kauan että tuskin suostuvat tekemään. Täytyy yrittää kuitenkin taistella että tekisivät. Ymmärrän, että menee varmaan yksi alkio hukkaan - mutta jos nyt ei tehdä siirtoa niin vastassa on kesätauko ja seuraava mahdollisuus PASsiin on sitten elokuussa. Jos se ei onnistu niin syyskuussa päästään jonoon ja IVF siirtyy maalis-huhtikuulle. Ei kuukaudella - kahdella sinänsä väliä, mutta menetetään lääkekaton hyöty ja laskua tulee taas tonni enemmän. Ja juu - ei tätä rahassa mitata, mutta nyt ottaa aivoon kaikki.

Tähän mennessä (siis kirjoittaessani edellistä kappaletta) olen tullut siihen päätelmään, että vaihtoehto d) on paras. Vielä pitää saada mies uskomaan sama asia.

Voi *ittu sentään. Ja hyvää viikonloppua kaikille

Tänään ON kiva päivä

Kello on iltasella kahdeksan, istua  möllötän taas terassilla ja on aivan ihanaa, ettei enää ole kuuma.
Työpäivä oli kammottavan hektinen, mutta onneksi pääsin jo kuuden maissa kotiin. Pekka lähti poikien kanssa saunomaan ja minä jäin kesävieraan kanssa kotiin. Tyttöystäväni muutti meille kesän ajaksi enemmän ja vähemmän sohvamajoitukseen. Rouva odottaa esikoistaan ja on ihana päästä seuraamaan viimeistä kolmannesta näin lähietäisyydeltä.

Töistä tullessa piti tietysti ensimmäisenä hyökätä vessaan ja niinhän se digi viimein hymyili - on kp16. Huomenna soittelemaan aamusta heti sairaalaan siirtopäivää!

Toinen huippuasia, mikä tänään tapahtui oli, että sain puhelun asianajajalta. Pääsin penkomaan sähköpostiani ja etsimään todistusaineistoa ex-puolisoa vastaan oikeudenkäyntiin. Olen todistajana parin viikon päästä ja teen sen kyllä äärimmäisen mielelläni!!! Kuten kuvasta näkyy, ei ihan hirveästi ole sympatioita entiseen elämään =) Tästä aiheesta lisää viimeistään sitten oikeudenkäynnin aikaan.

Nyt suitsait saunaan, mekko päälle ja Suvi Teräsniskaa katsomaan. Voi kun vielä löytäisin pyörän avaimen niin ei tarttis mennä autolla - kävellä ei jaksa -

Ja hei! Siivous on tehty!

Epäonnistuin surkeasti

Intoa puhkuen menin eilen työpäivän päätteksi kotiin (liukumilla jopa aiemmin kun yleensä, koska oli niin paljon tekemistä) Käytiin puolison kanssa tyhjentämässä Gigantti ja ruokakauppa ja lähdettiin kotiin tekemään ruokaa.

Ensinnäkin Gigantista tarttui mukaan "tarjoustelkkari" sekä minulle uusi puhelin - kumpaakaan ei varsinaisesti oltaisi edes tarvittu, mutta onhan se kiva. Ja etenkin kun on oletettavissa, että Pekka muuttaa olohuoneeseen kuukaudeksi kun iki-ihanat jalkapallon ämmämmät alkaa. Puhelimesta tykkään kovasti, mutta olisin elänyt edellistenkin kanssa ihan hyvin. Kaikki muita stressasi enemmän se, että olin kahden puhelimen loukussa (työ & oma) - nyt ei ole enää sitä ongelmaa.

Seuraava kauppa oli apteekki, josta haettiin ovistestejä, että pärjätään loppukierto. Hinnat nousee niissäkin ihan kohisemalla. ClearBluen laatikko maksoi 43€ - järkyttävän hintaista. Samaan syssyyn vielä Pekan vitamiinit ja närästyslääkkeet ja mulle ryttyrasvaa niin taas oli satanen selällään.

Vaikka rakastan ruoan laittamista, inhoan ruokakaupassa käymistä. Silloin tällöin sekin on aivan mahtava hommaa, mutta se vaatii pari tuntia aikaa ja "jonkun ison kaupan". Meillä suositaan Lidliä, siellä on meille sopiva valikoima ja edullisempaa kuin naapurin Prismassa. Minun taktiikkani on käydä isosti kaupassa kerran kuussa ja sitten jos on pakko niin kuukauden aikana käydään hakemassa täydennystä, lähinnä kasviksia tai kahvimaitoa ja tuoretta kalaa (tai suklaata). Näin ollen sain kerättyä kärryni täyteen ja yhdessä kannettiin kaikki 6 ruokapussia autoon. Samaan aikaan kassalla ollut tuttu pariskunta hieman hymyili tavarapaljoudelle...kotona pakkanen ja kaappi täyteen. Ja ruuan laittoon. Löydettiin kaupasta siikaa ja nautittiin sitten erittäin maistuva savustettua siikaa & vuohenjuustosalaattia - illallinen.

Illallisen jälkeen OLI TARKOITUS tehdä siivousprojekti loppuun, mutta jotenkin vähän väsytti. Käperryin uudelle ulkosohvalle viltin mutkaan ja kun heräsin oli kello yhdeksän. Minua ei herätetty, koska sillä välin oli kätevästi saatu kytkettyä uusi töllötin ja siirrettyä vanha makkariin. Siirryin sänkyyn, katsoin elokuvan ja nukahdin uudestaan. Ja aamullakin vielä väsytti niin, että myöhästyin töistä.

Jos tänään taas uusi yritys??

1.IVF, 1.PAS

Tänään oli ensimmäisen IVF hoidon ainokaisen PASsin ainoa kontrolliultra.
Pari viikkoa sitten soitin Ouluun ja ilmoittauduin hoitoon. Oli aika kova llätys, että hoitaja sanoi tämän kierroksen menevän oman kk-kierron mukaan. Siis että ei mitään tukilääkitystä? Todella outoa. Toisaalta- paremmat onnistumisprosentit on ilmeisesti tässä vaihtoehdossa, mutta jotenkin sitä ei vaan osaa luottaa omaan kroppaansa sitä vertaa että osaisin innostua asiasta.
Tänään, kp14 oli sitten LKSsä kontrolliultra ja sain taas yllättyä. Limakalvot kunnossa ja jopa johtofolli löytyi (14mm) Tarkoittaen sitä, että ovulaatio ylipäänsä näyttää tapahtuvan ja oletettavasti keskiviikko-perjantai välillä. Meillä on siis pakkasessa yksi non-top yksilö, josta tarkempia speksejä ei ole. Oletettavasti siirto on ensi viikon maanantaina tai tiistaina. Tulokset saadaan juhannusviikolla.
Jos tästä(kään) ei tärppää niin siirrytään jonottelemaan seuraavaa IVF - hoitoa, joka ajoittuu satumaisella mäihällä tämän vuoden loppuun, mutta todennäköisesti 2015 tammi-helmikuulle.

Tulevan mummon huumorintaju on paikoin melko musta - joten hän luonnollisesti toivoo tämän huurunenän olevan "tö yksilö", ihan vaan siksi että voi sitten joskus kertoa lapsenlapselleen että tää on kertaalleen pakastettu ja voisi olla puoli vuotta vanhempi, jos täti laboratorion täti olisi valinnut toisin. Mummothan on kyllä vähän höppäniä, mutta tämä on kyllä tosi pahasti vinksallaan =)

Possut siivoaa

Tykkään kovasti siitä, että paikat on järjestyksessä ja joka paikassa on siistiä. Todellisuudessa olen armotta aivan liian laiska että tämä haavekuva toteutuisi. Puolisoni on samaa maata, sillä erotuksella että hän siivoaa vielä vähemmän kuin minä. Meillä tehokkain tapa siihen että viikkosiivous tapahtuu on seuraava. Olen jo pari päivää miettinyt, että pitäisi siivota, mutta "on niin kiire" etten ole vielä ehtinyt. Mies huomauttaa asiasta parin päivän ajan - ensimmäisellä ja toisella kerralla komennan kipakasti ihan itse etsimään imurin ja kysyn ystävällisesti tietääkö hän missä meillä on paikka nimeltä siivouskomero (en usko että tietää) - ja lopulta suutahdan ja siivoan koko kämpän. Vähän monimutkainen, mutta ihan toimiva tapa. Silloin tällöin on hyvä myös kutsua ihmisiä kylään ja silloin on pakko siivota.

Reilu viikko sitten päätettiin, että vaihdetaan kahden makuuhuoneemme paikkaa keskenään. Meille on tulossa kesävieras ja hänelle tarvitaan tilaa. Tuumasta toimeen. Ensimmäisenä iltana saatiin sänky uuteen makkariin (johon ei sitten muuta mahdukaan) ja ajeltiin pitkin kyliä hakemassa erinäisiä hyllyköitä, jotka olimme ostaneet torista uuteen toimistoon. Toisena päivänä alettiin pikkuhiljaa kasata toimiston puolta kuntoon - illan päälle päätettiin yhtäkkiä vaihtaa myös olohuoneen järjestystä, tässä samalla. Illalla oli jääkiekon MM-finaali jota lähdettiin katsomaan ystäväpariskunnan luokse. He ovat myös uudistaneet kotiaan viime kuukaudet ja tällä kertaa uusinta uutta oli puutarhakalusteet.Mitä pitempään muovirottinkikalusteita katseli ja niissä istui, sitä paremmalta ne tuntuivat. Joten - siivouspäivä numero kolme ja myös me roudasimme Tokmannilta vastaavan kaluston kotiin, kylläkin vasta pihalle. Siivouksen osalta kolmospäivä oli huono, pesin pyykkiä ja vaihdoin oman vaatekaapin makuuhuoneesta toiseen, ei tapahtunut käytännössä mitään. Päivä nro 4 olikin sitten tehokas! Päätettiin kasata uudet puutarhakalusteet ja siinä vierähtikin pari tuntia. Jotta kalusteet saatiin mahtumaan piti tietysti siivota terassi muusta romusta. Päätettiin fiksusti viedä tavarat ulkovarastoon, joka piti ensin siivota, että sinne mahtuu...päivän positiivinen ylläri on se, että pyykit loppu! Olen siis hienosti pessyt suuunnilleen kaiken, mitä olen saanut kämpästä irti - verhoja ja sohvanpäällisiä myöten.

Seuraavana päivänä homma jatkuu edelleen - vuorossa eteisen "romukaappi", puolison vaatekaapin inventaario, keittiöstä kodinkoneiden irrotus ja taustojen pesu ja imurointi. Tavaraa kannetaan älyttömästi eestaas - kierrätykseen, roskiin, varastoon, hallille. Turnausväsymys alkaa vaivata, ja huomataan viimein, että taisi karata käsistä tämä projekti. Koittaa perjantai ja uusi sohva saapuu, muuta ei sitten tapahdukaan. Viikonloppu vierähtää lakkiaisissa ja niistä toipuessa.

Lopputulos? Tänään on maanantai ja hemmetin mones siivouspäivä. Kämppä näyttää aivan kammottavalta, kun tavarat ei ole löytäneet vielä paikkojaan. Yritän ajatella positiivisesti, jos tänään illalla on älyttömän reipas niin saisi kaiken paikalleen ja huomiselle jäisi enää verhojen silitys?

Jännä nähä, ei ainakaan huvita enää siivota yhtään.

Mitä harrastat?

Täytin blogiprofiiliani ja siellä kysyttiin harrastuksia. Aloin heti miettimään kaikkea liikunnallista ja reipasta, ei ihan istu mulle. Tykkään kyllä kovasti välillä käydä salilla, juosta, kävellä ym. mutta ei niistä mistään oikein harrastusta saa tehtyä. En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen tai taitava - mutta sitä korvaa taas se että tykkään tehdä vaikka mitä. Käytännössä olen siis se tyyppi, joka innostuu kaiken maailman talkoista, ikkunan pesusta, haravoinnista, frisbeegolffista, mölkystä ym. vähemmän urheilullisesta jonka kuitenkin voi laskea edes etäisesti liikunnaksi. Pienessä mielessäkään ei kyllä kävisi lähteä pelaamaan vaikka pesäpalloa joka toinen ilta kello 18. Mutta pari kertaa kesässä voisin kyllä käydä.

Armas puolisoni on usein todennut, että kaikissa minun jutuissa on aina "paitsi". Tarkoittaa siis sitä, että en tykkää salmiakista - paitsi apteekkarin versiosta. Auto on minun, paitsi silloin kun se on rikki tai siinä on tankki tyhjä. Paitsi on älyttömän hieno keksintö ja sitä voi käyttää ihan koska sattuu sopimaan. Onneksi puolisollani on valtaosan aikaa suhteellisen hyvä huumorintaju.

Liikunnallisella puolella "en harrasta oikeastaan mitään" paitsi - on tanssiminen. En niinkään välitä notkua discon tanssilattialla, mutta kesä, lauantai ja tanssilava on jotain ihan huippua. Kesäöisin pitkin pitäjiä ajellessa tuntee itsensä äärimmäisen onnelliseksi. On ihanaa kotona saunoa, silittää mekko ja laittaa nätiksi. Sitten ajelen hieman vajaan tunnin matkan lavalle. Minusta on ihanaa mennä sinne hetki tanssin alkamisen jälkeen, kun paikka on jo täysi ja musiikki kuuluu ulos.Olen saanut oppia tämän hienon taidon suunnilleen samaan aikaan kun menin kouluun ja käytännössä kasvanut musiikin ja tanssin maailmaan. En kuulu siihen joukkoon, jotka vetävät uskomattomia kuvioita ja piruetteja ja hengittävät tanssista. Olen kyllä muutamalla alkeiskurssilla käynyt viimeisen vuoden aikana opettelemassa uusia tanssilajeja - mutta en usko uppoavani sen syvemmälle tähän puoleen vaan keskityn enemmän käytännön harjoitteluun. Täytyy jonkun lauantaisen retken jälkeen fiilistellä asian kanssa enemmän, koska nyt on aika siirtyä siihen varsinaiseen harrastukseen.

Juhlat. Onko maailmassa mitään mahtavampaa kuin juhlat??? En tarkoita nyt mitään uskomattoman isoja ja kalliita ja hankalia kutsuja, vaan ihan tavallisia juhlia. Minun mielestäni minun paras ominaisuuteni on se, että osaan järjestää juhlia ja pystyn tekemään mistä tahansa tapahtumasta juhlat. Onni onnettomuudessa on, että äitini on täysin samanlainen - joten meidän perhe suunnittelee jotakin jatkuvasti. Erittäin hienoa on myös se, että perheen miehet ovat alistuneet kiltisti kohtaloonsa eivätkä enää edes kovin pahasti iske hanttiin uusista suunnitelmista kuultuaan. Minulle juhlat ovat yksinkertaisuudessaan se, että pyydämme ystäväpariskunnan meille syömään. Joskus toki ihan extempore- meiningillä, mutta koska kaikilla muilla alkaa olla jälkikasvua niin yleensä jo muutamaa viikkoa/päivää aiemmin. Kun on saatu - "kyllä" vastaus suunnittelen menun, valitsen juomat. Teen ruokaa pitkään ja hartaudella - alusta lähtien itse kaiken mahdollisen. Kotona pitää tietysti siivota, kattaukseen saa kulumaan hulluna aikaa ja itsekin pitäisi näyttää nätiltä. Toisinsanoen hirveä hössötys. Ja ai että ma nautin. En kyllä ihmettele että puolisoni pyörittelee päätään aina välillä.

Voin siis sanoa, että ehdottomasti harrastan juhlia. ja ruokaa. ja kaikki kaveritkin sen tietää, koska taidan olla aika monen pikavalinnassa jos jotakin suurempaa pitää ajatella. Mutta se tekee tästä kaikesta vielä parempaa ja haastavampaa.

Hoitohistoria

Päivitetty: 23.6.2014

08/2010
Kysta puhkeaa vasemmassa munasarjassa. Repii munatorven melkein irti ja aiheuttaa sisäisen verenvuodon.
Hätäleikkaus onnistuu, jää epäselvyys toimiiko tuuba jatkossa vai ei. Jälkitarkastusta ei tehdä pyynnöstä huolimatta

10/2010
Päätös yrittää lasta

07/2012
Vierailu yksityisellä gynekologilla, joka laittaa Lapin Keskussairaalaan lähetteen polyyppi epäilyn ja lapsettomuuden selvittämisen vuoksi

09/2012
LKS ensikäynti - oltiin varauduttu jonottamaan puoli vuotta ja aika tuli kaksi viikkoa lähetteen laittamisen jälkeen, uskomatonta! Epäselvän kierron vuoksi jouduttiin odottamaan kuukausi, jona aikana kävimme verikokeissa ja puolison sperma tutkittiin. Polyyppiä ei löytynyt. Tehtiin myös aukiolotutkimus saman tien ja todettiin, että molemmat munasarjat toimii - tukoksia ei löydy mistään.
Diagnoosi: Selittämätön lapsettomuus
Määrätään Clofen 50mg

Kulut: Gyne + ultra 75€, pkl maksu 27,5€ x 2 = 130€

11/2012 - 04/2013 (6 kiertoa)
Ovulaation induktio
Clomifen kp 3-8, 1x 50mg
Joka kierrossa limakalvot täydellisyyttä hipovissa lukemissa, ovuaatio joka kiertoon ja vaste lääkkeelle hyvä.
Kierto pysyy aisoissa lääkkellä hyvin eikä pääse venymään. Ovulaatio aina kp 16-18.
Pahat oireet lääkkeestä; kuumat aallot, painajaiset, unettomuus, painon nousu, mielialamuutokset
Pääsen uppoutumaan ovulaatiotestien maailmaan - ne on ärsyttäviä. Oviksessa niin selkeät tunnusmerkit, että yhdynnän ajoittamisessa ei ole ongelmia.

Kulut per kierto: 27,5 € pkl maksu x 1, Clomifen 17€, ovistestit 10€, raskaustestit 12€ = n.70€
Yhteensä: 420 €

05/2013
Inseminaatio I
Clomifen 50mg, kp 3-7, Menopur 75iu kp 8-9, Pregnyl 5000iu inseminaation yhteydessä, hoitaja pistää
Kp14. Endometrium 8-9mm. Johtofolli 16mm vasemmalla, oikealla pienempiä (3 kpl, 9-11mm)
Inseminaatio kp16, jossa endometrium yli 10mm
Sperma: tiheys 150milj/ml, A+B 13+63%

Kulut: 27,5€  pkl maksu x 4, Clomifen 17€, Menopur 20€, Pregnyl, 5€ - ajokilometrit 500km =230€

06/2013
Inseminaatio II
Identtinen kaava ensimmäisen inssin kanssa
Kp12. oikealla kolme follia (18,15,13mm), endometrium 6-7mm
Inseminaatio kp 14. Ei ongelmia

Kulut: 230€

08/2013
Inseminaatio IIII
Identtinen kaava aiempien inssien kanssa
Kp10. endometrium 7mm, oikealla kolme follia (10mm) vasemmalla johtofolli 15mm, lisäksi 2x12 ja 1x10mm.
Inseminaatio kp 17. Ei ongelmia

Kulut: 230€

9/2013
Ilmoittautuminen hoitojonoon IVF hoitoa varten. Taukoajalle Terolut tasoittamaan kiertoa - lääkkeellä ei vaikutusta. Hoitovastuu siirtyy LKS --> OYS

Kulut 230€

02-03/2014
IVF
Suprecur-nenäsumute kp 23 - 18 , Menopur kp 4-18, Pregnyl kp10, Lutinus 21 vrk siirrosta
0-käynti / epigriisi
- kohtu voimakkaasti taaksepäin kallistunut, endometrium 4 mm
- lupa pistoksille, sumun puolitus

kp 9 - endo 5,2. Mennyt 150 iu Menopur , oikealla 7,5mm folli ja 2x5mm. Vasemman ovaarion sijainti kirjataan viimein ylös potilastietoihin (kohdun takana, keskiviivalla -- aina hukassa) siellä 2x9mm, 1x8mm
Nostetaan Menopur 225 iu.

kp 12 - endo 7,5mm vaste lääkkeelle heikko.Oikealla 2x9mm, sama vasemmalla.
Menopur nosto 300 iu.

kp15 - OYS: jatketaan Menopur maksimiannoksella 300 iu punktioon saakka, jota lykätään suunnitellusta
kp 17 kp 19 saakka huonon vasteen vuoksi.

kp 17 - Irrotuspiikki Pregnyl, 36 tuntia punktioon - viimeinen Menopur annos

kp 19 - Punktio - helppo, mutta pelottava toimenpide. Tippa ja hyvät kipulääkkeet. Jännitti hirveästi, tunteet pinnassa. Kerätään 8 solua. On perjantai ja jäävät viljelyyn viikonvaihteen yli. Vahvistetaan IVF laboratoriolle. Punktion jälkeisenä päivänä kipuja, mutta sitten helpottaa. Ei vuotoja lainkaan.

pp3, aamulla soitto OYSsiin ja varovainen kysely onko siirrettävää ja lähdetäänkö ajamaan.
Saadaan lupa - siiretään kolmen päivän viljelyn jälkeen - 9s III ja 7sIII, helppo ja kivuton siirto. Lutinus alkaa

Hoito yleisesti: Vaste heikko ja loppuun saakka epävarmaa päästäänkö siirtoon. Vahvat sivuoireet kaikista lääkkeistä, raskas ja pitkä prosessi. Kerättiin 8 solua, joista viidessä oli elämää. Viljely 3 päivää, siirretään kaksi III luokan alkiota, pakkaseen menee yksi non top. Seuraava mahdollinen IVF aloitetaan heti Menopur maksimiannoksella 300 iu. Sairaslomaa viikko. Vähäisestä solumäärästä johtuen ei hyperin vaaraa, siitä huolimatta rankka turvotus.

Kulut: pkl- käynti x 29,5€ x 8, lääkkeet 1100€, matkakulut 1500 km= 1500 €

05-06/2014
Kahden taukokierron jälkeen 1.IVF 1.PAS
Luonnolliseen kiertoon ilman mitään lääkitystä
Ovulaatio- kartoitus ultra kp 14 (pyhäpäivien vuoksi, muutoin olisi kp11)
Pakkasessa yksi non-top alkio, josta siirto kp21
Tukilääkityksenä Lutinus siirrosta 21 vrk
Negatiivinen/vuoto kp 34

06/2014
Ilmoittautuminen 2. IVF jonoon 23.6
Oletettu hoito joulu 2014 - helmi 2015.

Lapsettomuuden lyhyt historiikki

Ajattelin kirjoittaa pienen muistelon siitä, mitä tässä lapsettomuuden polulla toistaiseksi on tapahtunut.
Tulen näihin eri hoitokiertoihin viittaamaan varmasti niin sata ja tuhat kertaa tulevaisuudessa kuitenkin.

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että jo parikymppisenä halusin lapsen - mutta en sen kummemmin tehnyt asian eteen mitään, aivan perusharjoittelulla mentiin. Päädyin nuorena naimisiin itseäni lähes kolmekymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa ja annettiin jo ennen häitä lapselle lupa tulla. Mitään ei tapahtunut ja jotenkin ajattelin, että syy on tuossa ikäerossa. Vuodet vieri ja elämän täytti työ. Ehkäisyä ei ollut ja raskaustestin tein uskollisesti joka hemmetin kuukausi, tottumuksesta kai. Elämässä oli pitkiä jaksoja, ettei seksiä ollut, joten ei ollut kyllä mahdollisuuksiakaan raskautua. Mitään sen kummempaa suunnitelmallisuutta ei harrastettu, en tikutellut oviksia, enkä pitänyt kiertoani ylhäällä. Asia jäi. Vuodet vieri, työ vei mennessään ja avioliitto alkoi rakoilla ja päätyi lopulta seitsemän yhteisen vuoden ja parin kriisivuoden jälkeen eroon.

Palasin kotiseudulleni ja törmäsin ensirakkauteeni, jonka kanssa asiat etenivät nopeasti. Alle puolen vuoden seurustelun jälkeen päätimme yrittää lasta. Tuo päätös tehtiin lokakuussa 2010. Ehkäisyä ei ole ollut käytössä tuota syyskesän 2010 pätkää lukuunottamatta pian kahteentoista vuoteen. Vuoden yrittämisen jälkeen hakeuduttiin yksityiselle, josta saatiin lähete kunnalliseen ja hoidot aloitettua. Sillä tiellä ollaan edelleen.

 Ikinä koskaan milloinkaan en ole positiivista raskaustestiä tehnyt - ja niitä on tehty paljon. Karkeasti arvioiden 11 vuotta x 12 per vuosi ja hoitojen ajan määrän voi tuplata - eli noin parisataa kappaletta =) Kamalaa - keskihinta on n.6€, joten kyllä niihin on ainakin tonni tässä vuosien varrella mennyt... huh.

Yhtenä iltana - fiilikset ennen ensimmäistä IVF hoitoa

Ajatus tuli hiipien, pikkuhiljaa, toivo ei syttynyt hetkessä, kaipuu syntyi vähitellen, epätoivo vahvistui ajallaan. Ymmärrys - tuleeko sitä koskaan?

Tästä on puhuttu iäisyys - minun oma aikuisuus ja minuusaika. Niin kauan kuin muistan olen ajatellut ja odottannut. Ja silti asia ei tunnu pahalta - tai tuntuu, mutta se ei tunnu sillä tavalla musertavalta kuin sen voisi olettaa tuntuvan...oppiiko sen kanssa tai ilman sitä elämään - kumpi on pahempi vaihtoehto? Ja minun mielestä vai jonkun muun mielestä? Tuhat ja sata ajatusta ja selitystä...pyöritään ympyrää omassa päässä, paperilla; keskusteluissa, ajatuksissa, muistoissa, haaveissa, muiden ilmeissä ja ihmetyksessä.

Häpeä - pitääkö minun sitä tuntea vai kanssaeläjien? Onko päätös siitä, että haluaa olla avoin oikea vai väärä? Olenko itsekäs kun jaan salaisuuden lähes jokaisen kanssa joka jaksaa kuunnella - tai vaikka ei jaksakkaan? Olenko idiootti vai rohkea, kun voin sivulauseessa tehdä kiusaa omasta puutteestani ja taitamattomuudestani, saamattomuudesta tai virheestä kehossa? Onko se rohkeaa vai pöyristyttävää? Onko minulla oikeus loukkaantua vai ei? Saanko olla katkera siitä että minua tai asiaa ei osata käsitellä ja päädyn sen vuoksi ulos? En tahallisesti, sen ymmärrän - mutta siksi, ettei tiedetä mitä sanoa tai että loukkaako tilanne vai onko kaikki ok?

Tänään sen tajusin...

Viime kuukausien - tai oikeastaan viimeisen reilun vuoden aikana olen työstänyt lapsettomuusasiaa enemmän ja enemmän mielessäni. Olen päässyt sinuiksi sen asian kanssa, että haluan puhua asiasta avoimesti ja rehellisesti. Itse asian kanssa en tosiaankaan ole sinut - mutta alku kai se on tämäkin. Osaan kertoa asiasta paljon ja asiallisesti ja olenkin käynyt "normaali" ihmisten kanssa asian tiimoilta valtavan mielenkiintoisia keskusteluita. Ihmisiä onneksi pelottaa kysyä tunteista - vielä en ole kykenevä vastaamaan kysymykseen miltä sinusta tuntuu, mutta ei sitä onneksi kukaan uskalla kysyäkkään. Olen opetellut kertomaan lääkkeiden sivuoireista ja hoitoihin liittyvistä toimenpiteistä ja kivuista ja toisaalta olen myös opetellut nauramaan asialle ja kaikelle sille koomiselle mitä tähän tilanteeseen liittyy. Pitää huvikseen laskea jossain välissä , että monta kertaa on maattu ilman pöksyjä milloin kenenkin käsissä ronkittavana - kyllä siitä ihan koomisiakin tilanteita saa aikaseksi, uskomatonta mutta totta.

Kirjoitan varmasti paljon tästä aiheesta - mutta myös muusta ajankohtaisesta. Jotenkin olen tässä havahtunut, että elämässä on tapahtunut aivan kamalasti kaikkea viimeisen viiden (tai kymmenen) vuoden  aikana. En ole ikinä osannut pitää päiväkirjaa, joten tästä tulee varmasti osittain sen oloinen ja osittain "takaumakirja". Jälkikäteen sitä näkee syitä ja seurauksia ja voi kuvitella ymmärtävänsä asioita ja niiden merkityksiä.

Aiheet on välillä kyllä hullun synkkiä ja kaikki tuntuu kamalalta - mutta pääasia on muistaa että olen elämääni äärimmäisen tyytyväinen ja olen onnellisempi kuin ikinä. Kaikesta huolimatta ja juuri siitä syystä.